”Ei se nyt kai niin kamala juttu ollut.."

Häpeä saa ihmisen tuntemaan itsensä mitättömäksi, vialliseksi. Häpeään liittyy pelkoa siitä ettei ole pidetty ja usein kokemusta siitä ettei koskaan ole riittävän hyvä. Häpeän tunteen vallassa ihminen kaipaa varmistusta omasta kelpaavuudestaan ja rakastettavuudestaan tunteen sietämiseksi ja sen ylipääsemiseksi. Häpeän sietokyvyn vahvistumisessa keskeistä on yhteyden muodostaminen, yhteys toiseen – luotettavaan ja myötätuntoon kykenevään ihmiseen.

Myötätuntoinen ihminen ymmärtää toisen ihmisen olosuhteita, käytöstä, näkökulmaa ja kykenee samaistumaan ja jakamaan näihin liittyviä tunnereaktioita. Myötätuntoa kohdatessa tulee ihmiselle kokemus, että tapahtuneista huolimatta olen ok ja hyväksytty.  Turvautuminen myötätuntoon kykenemättömään tai epäluotettavaan ihmiseen voi viedä tilanteen entistä tuskallisemmaksi – yhteyttä ja ymmärrystä vaille jääminen syventää häpeäkokemusta.  

Päinvastoin kuin myötätuntoisessa kohtaamisessa on sympatialla lähestyvä henkilö kykenemätön näkemään ja ymmärtämään toisen maailmaa ja tunnetilaa. Sympaattinen ihminen suhtautuu kuulemaansa järkyttymällä, kauhistelemalla, säälimällä. Hän saattaa vaihtaa puheenaihetta, vähätellä tai mitätöidä häpeää kokevan kokemusta, toisinaan ”nokittamalla” kyseinen kokemus omalla, vielä vähän dramaattisemmalla tapahtumalla. Sympatiaa on myös tarve ja pyrkimys korjata tilannetta tai yritys piristää hankalassa tunnetilassa olevan olotilaa. Sympatia ei ole lohduttavaa, se jättää lohduttoman ihmisen kokemuksineen kovin yksinäiseksi. Häpeän rauhoittuminen edellyttää siitä puhumista, mutta se kehen turvautuu ei ole yhdentekevää. 

Toisinaan häpeä voi olla myös myötätunnon vastaanottamisen esteenä ja johtaa sympatian hakemiseen. Sympatiaa hakeva kaipaa vahvistusta omalle ainutlaatuisuudelleen ja hänellä on tarve kuulla miten raskasta ja epäreilua elämä on. Sympatiaa hakevan kokemus on ” tilanteeni on tuskallisempi kuin kenenkään muun”, ”tässä on kyse paljon ihmeellisemmästä kuin mitä sinä olet kokenut”. Taustalla oleva ajatus siitä, että tilanne on pahempi kuin kenenkään toisen johtaa siihen, että kukaan ei voi ymmärtää. Näin myötätunto ei tavoita sympatiaa hakevaa, eikä yhteyttä ja ymmärrystä muodostu, ja ihminen jää kokemuksensa (ja häpeänsä) kanssa toistuvasti yksin. 

Sympatian hakutaipumuksen /- kierteen voi katkaista kun sen tunnistaa. Sen jälkeen on mahdollista pohtia omia, todellisia tuntemuksia ja sitä mitä oikeasti sillä hetkellä tarvitsee ja kaipaa. Ajan oloon on ehkä mahdollista asettua ja suostua yhteyteen myötätuntoon kykenevän ja siihen halukkaan ihmisen kanssa. Myötätuntoista yhteyttä voi edistää esimerkiksi  ”tuo kuulostaa tärkeältä- kerrotko vähän tarkemmin, auta minua ymmärtämään, mitä voisin tehdä”- kysymyksillä.

Ystävänpäiväterveisin,
Jaana

Kun olo on mitätön ja loukkaantunut

Häpeä on luonnollinen tunne, kaikki kokevat häpeää. Häpeä ei itsessän ole ongelma, mutta tunnistamattomana, torjuttuna tai liiallisena se aiheuttaa kokijalleen epämääräistä pahaa oloa, pelkotiloja, ahdistusta, tunnetta omasta viallisuudesta. Häpeä on tunteena niin voimakas, että se käynnistää primitiivisen taistele/pakene - jähmety reaktion. Primitiivinen henkiinjäämis- strategia on eloonjäämisen kannalta keskeistä, mutta tarkoituksenmukainen ja rationaalinen toiminta edellyttää harkintaa, joka häpeän lamaannuttavassa tai ylivirittyneessä tilassa varsin usein herpaantuu. 

Mikäli ihmisellä on tarve pitää kiinni omasta, virheettömästä käsityksestä itsestään tulee hän automaattisesti turvautuneeksi erinäisiin strategioihin välttääkseen epätäydellisyytensä paljastumisen  ja lievittääkseen sen aiheuttamaa kipua. Omien (automaattisten) reagointitapojen tutkiminen voi auttaa tunnistamattoman häpeän jäljille pääsemisessä. Häpeän tunteen tunnistaminen on ensimmäinen askel sen kahleista vapautumiselle.

Selittely, miellyttäminen, toisten syyttäminen, eristäytyminen ja piiloutuminen ovat tyypillisiä häpeän torjuntastrategioita. Tunnistamaton tai torjuttu häpeä saattaa ilmetä jatkuvan kiireen luomisena/kiireenä tai turruttamisena (työ, päihteet, seksi, ruoka, lääkkeet, netti). Aggressiivinen käytös, vaikeneminen, torjuminen, nöyryyttäminen, alistaminen, arvosteleminen - toisen omanarvontunnon ja itseluottamuksen horjuttaminen voivat olla häpeää kokevan strategioita lievittää omaa oloa.

Häpeä paljastaa ja pakottaa hyväksymään itsessä ja omassa elämäntarinassa olevaa epätäydellisyyttä ja haavoittuvuutta. Häpeän tunteen tärkeänä tehtävänä on kertoa se keitä me olemme, mihin kykenemme, mitä jaksamme, mitä tarvitsemme. Tunnistamalla se, millä tavoin itse suojautuu kun olo on mitätön ja loukkaantunut on tärkeää. Tämän jälkeen on mahdollista
opetella reagoimaan häpeään tavalla joka ei pahenna sitä - ja valitsemaan rohkeammin sen mitä itsesi hyväksi siinä tilanteessa voit tehdä.

TRY HARD! BE STRONG! BE PERFECT!

Perfektionismin epäterveessä muodossa ei ole kyse hyvään lopputulokseen pyrkimisestä, terveistä saavutuksista, onnistumisen kokemisesta, kasvusta tai itsen kehittämistä. Epäterve perfektionismi voi olla hyvin vahingoittavaa ja altistaa ahdistuneisuushäiriöille, pakko-oireiselle häiriölle, syömishäiriöille ja masennukselle. Perfektionismin epäterve muoto saattaa johtaa alisuorittamiseen ja tekemisten viivyttelyyn ihmisen odottaessa hetkeä jolloin suoriutuu tehtävästä ”oikein” tai täydellisesti.

Haitalliseen perfektionismiin liittyy usein korostunut huoli omista virheistä sekä epäilyksiä omaan toimintaan liittyen. Siihen voi liittyä itselle korkeiden normien asettamista ja/tai uskoa että muut asettavat itselle suuria odotuksia. Perfektionismi voi kohdistua myös toisiin, jolloin henkilö asettaa toisille liian suuria odotuksia. 

Liialliseen perfektionismiin liittyy usein hyväksynnän hakeminen.  Perfektionismi ajaa  ihmistä suoriutumaan täydellisesti, painopisteen ollessa toisissa: ”mitä muut ajattelevat?”. Perfektionistisessä ajattelussa keskeinen tunne on pelko- pelko epäonnistumisesta, virheiden tekemisestä, arvostelun kohteeksi joutumisesta. Pelkoa siitä, ettei onnistu täyttämään itseen kohdistettuja/itse itseensä kohdistamia odotuksia. 

Perfektionismin voi mieltää puolustautumisstrategiaksi, jolla ihminen pyrkii välttämään syyllisyyden, arvostelun tai häpeän tuottamaa kipua. Strategian taustalla on tuhoisa ajatusjärjestelmä: ”jos näytän täydelliseltä ja teen kaiken täydellisesti voin välttää tai minimoida häpeän, arvostelun ja syyllisyyden aiheuttamat kipeät tunteet”. Tuhoisaksi ajatusjärjestelmän tekee se, että täydellisyys on saavuttamaton tavoite. 

Arvostelua ja häpeää kokiessa perfektionistisen ajatusmaailman omaava ihminen vajoaa syvemmälle pyrkiessään näyttämään juuri oikeanlaisilta ja tekemään kaikki oikein. Täydellisyyden tavoittelusta saattaa tulla pakonomaista, mikäli perfektionistista logiikkaa ei tule kyseenalaistaneeksi.  Perfektionisti on miellyttämisen ja suorittamisen vanki- ”olen sitä mitä saan aikaan ja miten hyvin sen teen”.

Tyypillistä perfektionismin haitallisessa muodossa on kyvyttömyys päästä tilanteiden yli asioissa, joissa on osoittautunut epätäydelliseksi sekä sellaisten tilanteiden välttely, joissa oma epätäydellisyys voisi paljastua. Perfektionismissa on kyse siitä, millaisena ihminen haluaa toisten näkevän hänet. Ongelmalliseksi tämän tekee se, että toisten havaintoja tai ajatuksia ei ole mahdollista kontrolloida- ei, vaikka käyttäisi sen yrittämiseen aikaa ja energiaa miten. 

Täydellisyydentavoitteluun liittyviä ”kurissapitostrategioita” ovat itsemyötätunto, myötätunto sekä häpeänsietokyky – näistä myöhemmin lisää.

Häpeä rakastaa perfektionisteja

Miten viettäisit aikaasi jos hyväksyisit itsesi, riittäisit itsellesi – kelpaisit ilman suorittamista ja oman hyvyyden todistelua, olisit ajatuksissasi juuri oikeanlainen?  Mitä asioita olet siirtänyt tehtäväksi tulevaisuudessa- sitten kun olet sen kaltainen kuin sinun ”pitäisi olla”?

Mitä elämässäsi tapahtuisi jos kiire ja kiireen luominen väistyisivät? Mikä muuttuisi jos luopuisit miellyttämisestä ja kauhun tunne siitä mitä muut sinusta ajattelevat väistyisi? Tai jos lopettaisit itsesi vertaamisen täydellisyyden haavekuvaan tai mielikuviin siitä miten jollain toisella menee?

Mistä läheisesi huomaisi jos luopuisit uupumuksesta statussymbolina, ahdistuksesta elämäntapana ja tuottavuudesta oman arvon mittarina? Voisitko luopua kontrollista, itseen kohdistuvista epäilyksistä- siitä minkälainen sinun pitäisi olla?

Häpeään voi liittyä pelkoa siitä, että on liian tavallinen - ettei ole riittävän erityinen tullakseen huomatuksi, rakastetuksi. Täydellisyyttä ei ole olemassakaan. Olet tarpeeksi hyvä, ainutkertaisen erityinen juuri sellaisena kuin olet. Astu esiin, tule näkyviin, toimi maailmassa oma arvosi tuntien. Uskalla olla se joka haluatkin olla.

Jos odotat hetkeä jolloin olet täydellinen haaskaat aikaasi.

Hyvää isänpäivää!

Eheän vanhemmuuden julistus (Brene Brown)

Ennen kaikkea haluan lapseni tietävän, että hän on rakastettu ja rakastettava. Hän oppii sen sanoistani ja teoistani- rakkauden opetukset ilmenevät siinä, miten kohtelen häntä ja miten kohtelen itseäni.

Haluan hänen toimivan maailmassa oman arvonsa tuntien .

Hän oppii olevansa rakkauden, joukkoon kuulumisen ja ilon arvoinen joka kerta kun, kun näkee minun osoittavan myötätuntoa itseäni kohtaan ja hyväksyvän oman epätäydellisyyteni. Jaamme toistemme kanssa vaikeuksistamme ja vahvuuksistamme kertovat tarinamme. Kodissamme on tilaa näille molemmille.

Opetamme lapsillemme myötätuntoa osoittamalla sitä ensin itsellemme, sitten toisille. Asetamme rajat ja kunnioitamme niitä - kunnoitamme kovaa työntekoa, toivoa ja sinnikkyyttä. Lepo ja leikki ovat ovat perheessämme tärkeitä arvoja ja käytäntöjä.

Lapsi oppii vastuuntuntoa ja kunnioitusta seuraamalla minun tekevän virheitä ja hyvittävän ne sekä seuraamalla miten pyydän mitä tarvitsen ja kerron miltä minusta tuntuu.

Haluan hänen ymmärtävän iloa, jotta voimme yhdessä harjoittaa kiitollisuutta. Haluan hänen tuntevan iloa, jotta voimme yhdessä oppia olemaan haavoittuvaisia.

Itkemme yhdessä ja kohtaamme pelon ja surun. Haluan poistaa lapseni kivun, mutta sen sijaan istun hänen vieressään ja opetan häntä tuntemaan sen.

Nauramme, laulamme ja tanssimme. Meillä on aina lupa olla toistemme seurassa juuri sellaisia kuin olemme.

Mitä tahansa tapahtuukin, lapsi kuuluu aina tänne.

En opeta tai rakasta tai näytä hänelle mitään täydellisesti, mutta anna hänen nähdä minut ja pidän aina pyhänä sitä että saan nähdä hänet. Todella, syvästi nähdä hänet.

Se keitä olemme ja miten suhtauduumme maailmaan ennustaa paljon tarkemmin, miten lapsemme pärjäävät elämässä, kuin se mitä tiedämme lastenkasvatuksesta.

 

Brene Brownin koko ohjelmajulistus: www.brenebrown.com

Sinulla on oikeus saada arvokasta ja kunnioittavaa kohtelua

Riittämättömyyden, arvottomuuden ja hyväksymättömyyden tunteet heikentävät oman elämän arkeen, ajankäyttöön  ja sosiaalisiin suhteisiin liittyviä taitoja. Yksi keskeinen opeteltavissa olevista elämänhallinnan tunnetta  ja kokonaisvaltaista  hyvinvointia vahvistavista taidoista on jämäkkyys. 

Jämäkkyys on asenne tai tapa toimia tilanteissa, joissa pitää ilmaista tunteita, pyytää jotakin tai kieltäytyä jostakin. Voidakseen olla jämäkkä täytyy tuntea itsensä, kunnioittaa itseä /muita ja omia /toisten tarpeita.

Alistuvasti käyttäytyvä ihminen antaa myöten muiden mieltymyksille sivuuttaen omat oikeutensa ja tarpeensa. Hän tuntee syyllisyyttä kun yrittää pyytää jotakin, eikä ole varma onko hänellä oikeutta ilmaista tarpeitaan. Hänellä on myös liiallinen into miellyttää muita.

Aggressiivisesti käyttäytyvä ihminen ei piittaa muiden oikeuksista tai tunteista vaan pyrkii saavuttamaan haluamansa pakkokeinoin tai uhkailuin. Aggressiivinen käyttäytyminen synnyttää vihamielisyyttä ja ristiriitoja, saa muut ihmiset puolustuskannalle.

Jämäkkä ihminen pyytää mitä haluaa hyökkäämättä, manipuloimatta, vaatimatta tai määräilemättä. Hän kertoo tunteistaan ja tarpeistaan rehellisesti ja suoraan ottaen muut huomioon. Jämäkkyyttä harjoittava ihminen pitää puolensa ja puolustaa oikeuksiaan pyytelemättä anteeksi, syyllisyyttä tuntematta ja ottaa itse vastuun omien tarpeiden täyttymisestä.

Jämäkkyys on aktiivista ja vastuullista otetta omaan elämään ja omista rajoista huolehtimista. Jämäkästi käyttäytyvä ihminen ei toimi sen perusteella mitä olettaa muiden häneltä odottavan tai ajattele toisen puolesta.

Ohessa omien oikeuksien luettelo (Bourne 1999), listalla luetelluista asioista voi olla apua omia jämäkkyystaitoja harjoitellessa/vahvistaessa. Ehkä listalla on jokin sinulle erityinen kohta, jota haluat työstää.

1. Minulla on oikeus vastata kieltävästi pyyntöihin tai vaatimuksiin, joita en voi täyttää.
2. Minulla on oikeus ilmaista sekä kielteisiä että myönteisiä tunteitani.
3. Minulla on oikeus muuttaa mieleni.
4. Minulla on oikeus tehdä virheitä ja olla epätäydellinen.
5. Minulla on oikeus toimia omien arvojeni ja moraalikäsitysteni mukaan.
6. Minulla on oikeus päättää omien asioideni tärkeysjärjestyksestä.
7. Minulla on oikeus odottaa muilta rehellisyyttä.
8. Minulla on oikeus sanoa: "En tiedä".
9. Minulla on oikeus olla selittelemättä tai puolustelematta käytöstäni.
10. Minulla on oikeus olla sekaantumatta muiden asioihin.
11. Minulla on oikeus kaivata omaa aikaa tai tilaa.
12. Minulla on oikeus saada ystäviä ja viihtyä ihmisten seurassa.
13. Minulla on oikeus muuttua ja kasvaa.
14. Minulla on oikeus siihen, että muut kunnioittavat ja ottavat huomioon tarpeitani ja toiveitani.
15. Minulla on oikeus saada arvokasta ja kunnioittavaa kohtelua.
16. Minulla on oikeus olla onnellinen.

Yllä luetellut oikeudet eivät ole absoluuttisesti tosia joka tilanteessa, kyse on pohdittavista ja arvioitavista asioista ja tasapainon löytymisestä eri näkökantojen välillä.

Mikäli tunnistit käyttäytyväsi toisinaan jämäkkyyttä edellyttävissä tilanteissa epätarkoituksenmukaisella tavalla saattaa  ”OVERdo OVERwork OVERgive.." – kirjoitus lisätä itseymmärrystäsi  laajemminkin.  

http://elamanarvoinen.blogspot.fi/2015/10/overdo-overwork-overgive.html 

Hyvää viikonloppua!