Mitä jos sinun ei tarvitsisi ponnistella enää niin paljoa..

Toisinaan kiireen, pakonomaisen tekemisen ja kovan suorittamisen taustalla voi olla huolta ja pelkoa siitä, ettei itsenään ole riittävä ja rakkauden arvoinen. Suorittamisen, saavutusten ja menestyksen kytkeytyessä ihmisen mielessä rakkauden arvoisena olemiseen muodostuu elämää ja maailmassa olemista ohjaaviksi ja itsetuntoa suojaavaksi tekijöiksi epäonnistumisen pelko ja onnistumisen pakko.  

Pelko, huoli, valppaus ankara ponnisteleminen ja yrittäminen aiheuttavat elämän epämukavuutta - pitkään ja voimakkaana jatkuessaan ylivireyden tila ja stressi kuormittavat kehoa ja mieltä, käyden toisinaan ylivoimaiseksi kestää. Krooninen kehomielen ”hätätila” on kuluttavaa itsessään ja lisäkärsimystä aiheutuu epäonnistumisten ja erehtymisten myötä aktivoituvasta ylivoimaisesta kivusta – arvottomuuden ja häpeän tunteista.

Tyydytys ja mielihyvä saavutusten, menestyksen ja onnistumisen suhteen on lyhytkestoista mikäli tekeminen ja ponnistelut ovat mielessä kytkeytyneet omaan rakastettavuuteen ja arvoon ihmisenä.  Tehtävän suoritettua, tavoitteen saavutettua, onnistumisen kohdattua on tyytyväisyys hetkellistä  (keho)mielen siirtyessä jo tulevaan – seuraavan, uuden epäonnistumisen pelkäämiseen.

Ihminen erehtyy ja epäonnistuu elämänsä aikana vääjäämättä. Erehtymisiltä ja epäonnistumisilta ei voi välttyä, ne kuuluvat elämään. Ihmisenä olemiseen liittyy sen ymmärtäminen ja hyväksyminen ettei kukaan ole täydellinen, täydellisyyttä ei ole olemassa. Tämän sisäistäminen, todella sisäistäminen nakertaa vähitellen erehtymisten ja epäonnistumisten itsetuntoa tuhoavaa voimaa.

Kun ei tarvitse enää miettiä sitä mitä pitäisi (vielä) tehdä voi keskittyä enemmän siihen miten tekee sen mitä tekee. Voisiko oma itsetunto ja käsitys omasta rakastettavuudesta tai hyvyydestä rakentua sille, miten tässä maailmassa on, tekemisen sijaan. Siihen miten ihminen kohtelee itseään, toisia ihmisiä, eläimiä, luontoa- elämää?

Ehkä Sinä, tarkemmin mietittynä puhut, katsot, kosketat, kävelet, ilmehdit ja elehdit – kauniisti ja hyvin, rakkauden arvoisesti jo tällä hetkellä.

TRY HARD! BE STRONG! BE PERFECT!

Perfektionismin epäterveessä muodossa ei ole kyse hyvään lopputulokseen pyrkimisestä, terveistä saavutuksista, onnistumisen kokemisesta, kasvusta tai itsen kehittämistä. Epäterve perfektionismi voi olla hyvin vahingoittavaa ja altistaa ahdistuneisuushäiriöille, pakko-oireiselle häiriölle, syömishäiriöille ja masennukselle. Perfektionismin epäterve muoto saattaa johtaa alisuorittamiseen ja tekemisten viivyttelyyn ihmisen odottaessa hetkeä jolloin suoriutuu tehtävästä ”oikein” tai täydellisesti.

Haitalliseen perfektionismiin liittyy usein korostunut huoli omista virheistä sekä epäilyksiä omaan toimintaan liittyen. Siihen voi liittyä itselle korkeiden normien asettamista ja/tai uskoa että muut asettavat itselle suuria odotuksia. Perfektionismi voi kohdistua myös toisiin, jolloin henkilö asettaa toisille liian suuria odotuksia. 

Liialliseen perfektionismiin liittyy usein hyväksynnän hakeminen.  Perfektionismi ajaa  ihmistä suoriutumaan täydellisesti, painopisteen ollessa toisissa: ”mitä muut ajattelevat?”. Perfektionistisessä ajattelussa keskeinen tunne on pelko- pelko epäonnistumisesta, virheiden tekemisestä, arvostelun kohteeksi joutumisesta. Pelkoa siitä, ettei onnistu täyttämään itseen kohdistettuja/itse itseensä kohdistamia odotuksia. 

Perfektionismin voi mieltää puolustautumisstrategiaksi, jolla ihminen pyrkii välttämään syyllisyyden, arvostelun tai häpeän tuottamaa kipua. Strategian taustalla on tuhoisa ajatusjärjestelmä: ”jos näytän täydelliseltä ja teen kaiken täydellisesti voin välttää tai minimoida häpeän, arvostelun ja syyllisyyden aiheuttamat kipeät tunteet”. Tuhoisaksi ajatusjärjestelmän tekee se, että täydellisyys on saavuttamaton tavoite. 

Arvostelua ja häpeää kokiessa perfektionistisen ajatusmaailman omaava ihminen vajoaa syvemmälle pyrkiessään näyttämään juuri oikeanlaisilta ja tekemään kaikki oikein. Täydellisyyden tavoittelusta saattaa tulla pakonomaista, mikäli perfektionistista logiikkaa ei tule kyseenalaistaneeksi.  Perfektionisti on miellyttämisen ja suorittamisen vanki- ”olen sitä mitä saan aikaan ja miten hyvin sen teen”.

Tyypillistä perfektionismin haitallisessa muodossa on kyvyttömyys päästä tilanteiden yli asioissa, joissa on osoittautunut epätäydelliseksi sekä sellaisten tilanteiden välttely, joissa oma epätäydellisyys voisi paljastua. Perfektionismissa on kyse siitä, millaisena ihminen haluaa toisten näkevän hänet. Ongelmalliseksi tämän tekee se, että toisten havaintoja tai ajatuksia ei ole mahdollista kontrolloida- ei, vaikka käyttäisi sen yrittämiseen aikaa ja energiaa miten. 

Täydellisyydentavoitteluun liittyviä ”kurissapitostrategioita” ovat itsemyötätunto, myötätunto sekä häpeänsietokyky – näistä myöhemmin lisää.