Sinä et ole outo – häpeä saa ihmisen käyttäytymään oudosti

Ihminen pyrkii luontaisesti piilottamaan, torjumaan ja peittämään häpeän tunnetta, mistä syystä sen tunnistaminen ei aina ole helppoa. Selviytymisstrategiana häpeältä suojautuminen ja torjunta ovat huonoja, sillä torjuttuna häpeällä on voimakas ote ihmisen elämässä – torjuttu häpeä ja häpeältä suojautuminen muuttavat sitä mitä ihminen aidosti on.

Häpeältä suojautuminen johtaa toisinaan eristäytymiseen. Välttelemällä uusia asioita, tapahtumia, ihmisiä, esilläoloa, mielipiteiden ilmaisemista ei altistu häpeää aiheuttaville tilanteille. Häpeä voi myös olla alisuoriutumisen taustalla, tekemisten viivytteleminen hetkeen jolloin siitä on mahdollista suoriutua ”oikein” tai täydellisesti voivat liittyä häpeän tunteen välttelemiseen. Liiallinen perfektionismi ja vaativuus voivat niin ikään liittyä häpeään - näyttämällä täydelliseltä, suoriutumalla täydellisesti ihminen voi kokea olevansa suojassa häpeältä.

Häpeän taustalla on arvottomuuden, tarpeettomuuden, viallisuuden, riittämättömyyden, tietämättömyyden, osaamattomuuden, kelpaamattomuuden tunteita - koko minä voi tuntua väärältä. Ihmissuhteissa tämä toisinaan johtaa omasta identiteetistä, omista tarpeista luopumiseen, hyväksynnän ja toiselle kelpaamisen varmistamiseksi. Loukkaantumisherkkyys saattaa myös liittyä tunnistamattomaan häpeään. Häpeävä ihminen tulkitsee herkästi muiden ihmisten sanomiset oman arvontuntoa loukkaavaksi.

Hektinen elämäntapa tai kiireen luominen voivat olla hankaliin tunteisiin liittyviä torjuntapyrkimyksiä. Toisinaan ylitsepääsemätön syyllisyyden tunne, syyllisyyden tunteeseen jumittuminen voi toimia suojana syyllisyyttäkin tuskallisemmalta häpeän tunteelta. Häpeältä suojautuminen voi ilmetä myös toisten ihmisten mitätöintinä, vähättelemisenä, arvostelemisena. Strategiana tällöin on huolehtia eri tavoin siitä, että toinen on itseä alempana, mikä kohentaa omaa minäkuvaa ja suojaa siten häpeältä.

Omien häpeän torjunta – ja suojautumisstrategioiden tunnistamisen myötä on mahdollista oppia havaitsemaan milloin ja minkälaiset tilanteet häpeän tunteita itsellä aktivoivat. Toisinaan ihmisen ongelmat ovat häpeäsidonnaisia ja oman häpeän kohtaaminen voi tällöin johtaa pinnallisista ongelmista selviytymisen sijaan pysyvään muutokseen -  vapauttaen ihmisen omaan aitoon tapaan olla ja elää.

Häpeäkohtauksen iskiessä, 

tunnista häpeän tunne tai siihen liittyvät tunteet (pelko, viha, ahdistus)

tunnista häpeän aktivoimat ajatukset ja uskomukset

huomaa häpeään liittyvät fyysiset reaktiot (esim pinnallinen hengitys, välttelevä katse, niska-hartiaseudun vajoaminen, luhistuminen, kehon jäntevyyden katoaminen, voimattomuus)

tunnista omat torjunta – ja suojamekanismit häpeään liittyen

toimi tietoisesti, auta itseäsi, ota aikalisä, hengitä, muuta asentoa /ryhtiä,..

muistuta itsä: "oman elämänhistoriani valossa tämä kokemus on normaali ja ymmärrettävä, looginen reaktio"

ja muista vielä: häpeäkohtaus on tilapäinen, lyhytkestoinen, kaikille tuttu kokemus- se menee ohi!

Jatka sitä mitä olit aikeissa tehdä, päätä toimia tunteesta huolimatta

Tilanteen mentyä ohi voi olla hyödyllistä kirjata tapahtuma ylös – mitä tapahtui, keitä oli läsnä, miten tilanne eteni (ajatukset, tunteet, fyysiset reaktiot, käyttäytyminen), mitä olisit tilanteessa tarvinnut, milloin tilanne normalisoitui, mikä auttoi, mitä tilanteesta on opittavissa - minkä asian eteen on tehtävä vielä työtä, mitä tapoja on ehkä muutettava jatkossa, mikä on minulle tärkeää, minkälaiseksi haluan tulla mielletyksi -

entä sitten jollen olekaan sellainen ..?

Häpeä ja kateus

Häpeä aiheuttaa jatkuvaa taistelua hyväksytyksi tulemisen tunteen saavuttamiseksi. Häpeä saa ihmisen vihaamaan kehoaan, pelkäämään torjuntaa, estämään heittäytymistä, peittelemään, vetäytymään, hyökkäämään, pelkäämään toisten arvostelua. Arvostelulle herkkiä alueita ovat esimerkiksi ulkonäkö, vanhemmuus, oma osaaminen ja pätevyys, onnistumiset, aikaansaannokset. Toisinaan oma huomio voi kiinnittyä niin vahvasti siihen mitä muut ihmiset itsestä ajattelevat, että ihminen ikään kuin menettää itsensä yrittäessään täyttää toisten (sekä omat) odotukset.  

Ihmisaivot ovat herkät toisten mielipiteille ja tunteille. Toisinaan liiankin herkät. Ihmisen välittäessä liikaa arvostelijoiden käsityksistä voi se johtaa tarpeeseen antaa itsestä vaikutelmaa lahjakkaana, pätevänä, osaavana, ahkerana, asiat hallitsevana. Tämän kaltaiseen esittämiseen liittyy inhimillinen pyrkimys vakuuttaa toiset omasta kelpaavuudesta ja arvosta, siitä että on samanveroinen suhteessa toisiin.   

Toisten ihmisten mielipiteille ja käsityksille herkästi reagoimiseen liittyy usein myös taipumus jatkuvaan vertailemiseen. Itsen jatkuva vertaileminen toisiin voi johtaa siihen, että ihminen ei koskaan ole tyytyväinen itseensä ja elämäänsä - aina on parannettavaa.  Jatkuva vertaaminen kohdistuu tyypillisesti itseä lahjakkaampiin, menestyneempiin, kauniimpiin toisiin, jolloin se vahvistaa vertaajan riittämättömyyden ja häpeän tunteita, ruokkien myös kateuden tunnetta. Toisen ihmisen paremmuus (usein kuvitelma toisen paremmuudesta, hyvyydestä, suuruudesta..) nakertaa jatkuvaa vertailua toteuttavan itsearvostusta ja omanarvontuntoa. 

Jatkuvaa vertailu ei siis useinkaan kohdistu tasapuolisesti erilaisesti onnistuneisiin/onnekkaisiin toisiin, vaan henkilöihin jotka vertailevan oman näkemyksen mukaan ovat erityisen onnistuneita/onnekkaita. Tällä tavoin epäreilusti vertaaminen johtaakin varsin usein lamaannuttaviin epäonnistumisen ja arvottomuuden tunteisiin vahvistaen itsekriittistä sisäistä puhetta.

Vastalääkkeenä jatkuvasta vertailusta aiheutuville häpeän ja kateuden tunteille sekä itsekriittiselle sisäiselle puheelle on opetella hyväksymään omat rajoitukset, oma itse, oma elämä juuri sellaisena kuin ne tässä hetkessä, juuri nyt ovat.  Ei sitten /jos / mutta / ehkä / kun.. vaan Nyt.