Kun olo on mitätön ja loukkaantunut

Häpeä on luonnollinen tunne, kaikki kokevat häpeää. Häpeä ei itsessän ole ongelma, mutta tunnistamattomana, torjuttuna tai liiallisena se aiheuttaa kokijalleen epämääräistä pahaa oloa, pelkotiloja, ahdistusta, tunnetta omasta viallisuudesta. Häpeä on tunteena niin voimakas, että se käynnistää primitiivisen taistele/pakene - jähmety reaktion. Primitiivinen henkiinjäämis- strategia on eloonjäämisen kannalta keskeistä, mutta tarkoituksenmukainen ja rationaalinen toiminta edellyttää harkintaa, joka häpeän lamaannuttavassa tai ylivirittyneessä tilassa varsin usein herpaantuu. 

Mikäli ihmisellä on tarve pitää kiinni omasta, virheettömästä käsityksestä itsestään tulee hän automaattisesti turvautuneeksi erinäisiin strategioihin välttääkseen epätäydellisyytensä paljastumisen  ja lievittääkseen sen aiheuttamaa kipua. Omien (automaattisten) reagointitapojen tutkiminen voi auttaa tunnistamattoman häpeän jäljille pääsemisessä. Häpeän tunteen tunnistaminen on ensimmäinen askel sen kahleista vapautumiselle.

Selittely, miellyttäminen, toisten syyttäminen, eristäytyminen ja piiloutuminen ovat tyypillisiä häpeän torjuntastrategioita. Tunnistamaton tai torjuttu häpeä saattaa ilmetä jatkuvan kiireen luomisena/kiireenä tai turruttamisena (työ, päihteet, seksi, ruoka, lääkkeet, netti). Aggressiivinen käytös, vaikeneminen, torjuminen, nöyryyttäminen, alistaminen, arvosteleminen - toisen omanarvontunnon ja itseluottamuksen horjuttaminen voivat olla häpeää kokevan strategioita lievittää omaa oloa.

Häpeä paljastaa ja pakottaa hyväksymään itsessä ja omassa elämäntarinassa olevaa epätäydellisyyttä ja haavoittuvuutta. Häpeän tunteen tärkeänä tehtävänä on kertoa se keitä me olemme, mihin kykenemme, mitä jaksamme, mitä tarvitsemme. Tunnistamalla se, millä tavoin itse suojautuu kun olo on mitätön ja loukkaantunut on tärkeää. Tämän jälkeen on mahdollista
opetella reagoimaan häpeään tavalla joka ei pahenna sitä - ja valitsemaan rohkeammin sen mitä itsesi hyväksi siinä tilanteessa voit tehdä.

”OVERdo OVERwork OVERgive.."

Häpeän tunne on yksi kaikkein tuskallisimmista tunteista. Siihen liittyy epäonnistumisen, arvottomuuden ja kyvyttömyyden tunteita. Häpeän tunteen lamaannuttama ihminen hämmentyy, jähmettyy eikä kykene siinä hetkessä ajattelemaan selkeästi. Häpeän tilassa ihmisen kokemukset omasta huonommuudesta ja arvottomuudesta korostuvat ja hän on vakuuttunut siitä, että toiset ihmiset tietävät /näkevät millainen  ihminen ”oikeasti ” on.. arvoton, huono ja kelpaamaton. 

Häpeävä ihminen tarkastelee itseään muiden näkökulmasta ennakko-odotuksella, että muut näkevät hänet huonona, kyvyttömänä, tyhmänä. Toisinaan häpeä saattaa myös aktivoitua pelkästään häpeällisistä mielikuvista siitä, että joku saattaisi arvostella ja arvioida häntä ja todeta hänet huonoksi. Ihminen ei välttämättä ymmärrä yhdistää omaa arvottomuuden tunnettaan siihen, että hän automaattisesti odottaa muiden arvostelevan - hän on ainoastaan tietoinen omasta epämääräisestä pelostaan tai riittämättömyyden tunteestaan. 

On luonnollista että ihminen kehittää strategioita häpeän tunteen kestämiseksi tai sen välttämiseksi. Nathansonin (1992) mukaan ihminen reagoi ja käyttäytyy käsittelemättömän häpeän tunteen aktivoiduttua neljällä varsin selvästi erottuvalla tavalla, jotka ovat: 

eristäytyminen (withdrawal) 

hyökkääminen muita vastaan (attack other)

sisäisten kokemusten välttäminen (avoidance) 

hyökkääminen itseä vastaan (attack self).  

Muista ihmisistä etääntyminen / eristäytyminen

Tässä käsikirjoituksessa ihminen hyväksyy häpeän ”olen arvoton”-viestin totena, hän eristäytyy ja piiloutuu.  Ihmisellä on vaivautunut olo ja halu paeta toisten seurassa, sillä toisiin ihmisiin liittyy kuvitelmia heidän kielteisistä reaktioistaan, mielipiteistään suhteessa itseen. Pyrkimyksenä on olla altistumatta uusille häpeällisille tilanteille. Ihminen eristäytyy muista ihmisistä ja tilanteista vältelläkseen häpeän tunteita.  

Hyökkääminen muita vastaan

Tässä käsikirjoituksessa ihmisellä on negatiivisa ajatuksia toisista, ”minä en ole ongelma, muut ovat”. Vihamielisyys suunnataan tässä strategiassa muihin ihmisiin heitä loukkaamalla, halveksimalla, nolostuttamalla.  Häpäisemällä, syyttämällä ja vihaamalla toista omat häpeän tunteet suunnataan itsestä poispäin, häpeää tuottavan tilanteen aiheuttajaan esimerkiksi tilanteissa joissa ihminen kokee tulleensa torjutuksi. Hyökkäämällä muita vastaan ihminen kohentaa omaa minäkuvaansa, saa oman häpeän tunteen väistymään ja tuntemaan itsensä paremmaksi, vahvemmaksi ja vaikutusvaltaiseksi.

Sisäisten kokemusten välttäminen

Tässä käsikirjoituksessa ihminen pyrkii välttämään hankalia ajatuksia tai tunteita, jotka synnyttävät häpeää. Ihminen ei välttämättä ole tietoinen häpeän kokemuksestaan, ei tunnista sitä tai kieltää sen ja pyrkii siten kiinnittämään oman ja muiden huomion muualle. Tavoitteena on tuntea niin vähän häpeää kuin mahdollista tai osoittaa ettei tunne häpeää.

Sisäisten kokemusten välttäminen voi näyttäytyä esimerkiksi jännityshakuisena elämäntapana, addiktioina, häpeämättömänä käyttäytymisenä. Sisäisten kokemusten välttämiseen liittyy toisinaan myös tarvetta korostaa omia saavutuksia, painottaa toisilta saatuja kehuja ja ottaa valikoiden vastaan rakentavaa palautetta- ohittaen kaiken sen mikä voisi muistuttaa ihmistä tämän epätäydellisyydestä.   

Hyökkääminen itseä vastaan

Tässä käsikirjoituksessa ihminen pitää omaa riittämättömyyttä, tyhmyyttä ja kelpaamattomuutta tosiasioina mistä seuraa itseinhoa, vihaa itseä kohtaan. Ihmisellä on korostunut tietoisuus kaikesta siitä mitä joskus on tehnyt väärin, omista puutteista ja kielteisistä luonteenpiirteistä.

Tähän käsikirjoitukseen sisältyy itsekritiikkiä, jonka tarkoituksena on pakottaa itse paremmaksi, jopa täydelliseksi estäen siten häpeän tunteen aktivoitumisen. Tapa jolla ihminen suhtautuu itseen on kriittistä ja arvostelevaa –  sekä sisäisen puheen tasolla että tavassa jolla hän puhuu itsestään toisille.

Hyökkääminen itseä vastaan voi näyttäytyä myös siten, että ihminen hakeutuu itseä nöyryyttäviin, alentaviin tai alistaviin ihmissuhteisiin. Tämän kaltaiset ihmissuhteet ovat usein ihmiselle emotionaalisesti haavoittavia. Toisaalta ne lievittävät mahdollisesta eristäytymisestä aiheutuvaa yksinäisyyttä.

 

Yllä mainitut häpeän käsikirjoitukset ovat reagointi- ja käyttäytymistapoja, joilla ihminen pyrkii selviytymään häpeän tunteen kanssa. Huomion kiinnittäminen omiin välttämisstrategioihin ja niihin liittyviin käyttäytymismalleihin on tärkeä alku havaintojen, ajatusten ja tunteiden muokkaamiseksi sen suuntaisesti että häpeän rakentava käsitteleminen mahdollistuu.