Häpeä ja kateus

Häpeä aiheuttaa jatkuvaa taistelua hyväksytyksi tulemisen tunteen saavuttamiseksi. Häpeä saa ihmisen vihaamaan kehoaan, pelkäämään torjuntaa, estämään heittäytymistä, peittelemään, vetäytymään, hyökkäämään, pelkäämään toisten arvostelua. Arvostelulle herkkiä alueita ovat esimerkiksi ulkonäkö, vanhemmuus, oma osaaminen ja pätevyys, onnistumiset, aikaansaannokset. Toisinaan oma huomio voi kiinnittyä niin vahvasti siihen mitä muut ihmiset itsestä ajattelevat, että ihminen ikään kuin menettää itsensä yrittäessään täyttää toisten (sekä omat) odotukset.  

Ihmisaivot ovat herkät toisten mielipiteille ja tunteille. Toisinaan liiankin herkät. Ihmisen välittäessä liikaa arvostelijoiden käsityksistä voi se johtaa tarpeeseen antaa itsestä vaikutelmaa lahjakkaana, pätevänä, osaavana, ahkerana, asiat hallitsevana. Tämän kaltaiseen esittämiseen liittyy inhimillinen pyrkimys vakuuttaa toiset omasta kelpaavuudesta ja arvosta, siitä että on samanveroinen suhteessa toisiin.   

Toisten ihmisten mielipiteille ja käsityksille herkästi reagoimiseen liittyy usein myös taipumus jatkuvaan vertailemiseen. Itsen jatkuva vertaileminen toisiin voi johtaa siihen, että ihminen ei koskaan ole tyytyväinen itseensä ja elämäänsä - aina on parannettavaa.  Jatkuva vertaaminen kohdistuu tyypillisesti itseä lahjakkaampiin, menestyneempiin, kauniimpiin toisiin, jolloin se vahvistaa vertaajan riittämättömyyden ja häpeän tunteita, ruokkien myös kateuden tunnetta. Toisen ihmisen paremmuus (usein kuvitelma toisen paremmuudesta, hyvyydestä, suuruudesta..) nakertaa jatkuvaa vertailua toteuttavan itsearvostusta ja omanarvontuntoa. 

Jatkuvaa vertailu ei siis useinkaan kohdistu tasapuolisesti erilaisesti onnistuneisiin/onnekkaisiin toisiin, vaan henkilöihin jotka vertailevan oman näkemyksen mukaan ovat erityisen onnistuneita/onnekkaita. Tällä tavoin epäreilusti vertaaminen johtaakin varsin usein lamaannuttaviin epäonnistumisen ja arvottomuuden tunteisiin vahvistaen itsekriittistä sisäistä puhetta.

Vastalääkkeenä jatkuvasta vertailusta aiheutuville häpeän ja kateuden tunteille sekä itsekriittiselle sisäiselle puheelle on opetella hyväksymään omat rajoitukset, oma itse, oma elämä juuri sellaisena kuin ne tässä hetkessä, juuri nyt ovat.  Ei sitten /jos / mutta / ehkä / kun.. vaan Nyt.  

   

Tervetuloa!

Olet sydämellisesti tervetullut blogini pariin. Tämän blogin kirjoitukset tulevat käsittelemään häpeää. Vaikka häpeä aiheena onkin raskas, toivon sinun jaksavan matkassa ja kiinnostuvan tulevista aiheista, pysähtyvän niiden äärelle, antavan uteliaisuutesi omiin kokemuksiisi herätä ja mahdollisesti oppivan omasta itsestäsi, ainutlaatuisuudestasi lisää.

Toivottavasti tulevat kirjoitukset saattavat yhteen ihmisiä, joita aiheet koskettavat niin, että ne virittävät ihmisiä vuoropuheluun. Ehkä tulemme yhdessä luoneeksi tämän yhteyden välityksellä jotain uutta, sellaista mikä selkiyttää ymmärrystämme ja näkemyksiämme itsestä ja elämästä, muuttaen mahdollisesti tapaa katsoa ja kokea maailmaa. Jokainen kysymys, kommentti, ajatus tai ehkä kokemus on siis erityisen arvokas.

Häpeä on tuskallinen tunne, johon liittyy epäonnistumisen ja kyvyttömyyden tunteita. Häpeä kurjistaa ihmisen lähes kaikkia elämänalueita. Se saa ihmisen piiloutumaan- välttelemään huomion kohteena olemista, avoimuutta ja oman haavoittuvuuden paljastamista. Häpeä voi pahimmillaan olla hyvin kokonaisvaltaista ja tuhoisaa, ihminen voi hävetä jopa pelkkää olemassaoloaan. Häpeään voi liittyä jatkuvaa ja laaja-alaista kokemusta itsestä viallisena ja vajavaisena ihmisenä. Ihmisenä joka ei ansaitse rakkautta.

Ihminen voi hävetä jotain mitä hänelle on tapahtunut. Häpeää saattavat synnyttää myös uskonnolliset tai kulttuuriset uskomukset. Joskus häpeä on perittyä. Perheen vaietut traumaattiset kokemukset, joihin on liittynyt yksinäisyyden, kestämättömyyden, syyllisyyden ja/tai häpeän tunteita siirtyvät tavalla tai toisella epäsuorasti ylisukupolvisesti, mikäli kokemuksia ei ole voitu /haluttu kohdata. Tästä aiheesta kirjoitan myöhemmin lisää.

Häpeä ja syyllisyys sekoitetaan joskus keskenään. Syyllisyydessä on kyse siitä, mitä ihminen tekee ja siihen liittyvät tunteet ovat esimerkiksi rangaistuksen pelko tai katumus, kun taas häpeä liittyy siihen millainen ihminen on. Tekoihin liittyvä syyllisyys voi tosin johtaa itseen kohdistuvaksi häpeäksi. Toisaalta syyllisyys voi myös suojata häpeältä – syyllisyyden tunnoissa tai toisia syyttämällä ei tarvitse kohdata omaa häpeää.

Häpeä saattaa altistaa mielenterveys- ja riippuvuusongelmille. Joskus ihminen voi uuvuttaa itsensä suojatakseen itseä häpeän kokemiselta tai kelpaamattomuuden tunteiltaan. ”Nykyhetken härdelli” tai päihteet toimivat keinona säädellä fysiologisesti jotain, mitä ei välttämättä edes tavoita. Häpeä on varsin vaikea tunnistaa. Sitä ei myöskään aina käsitellä terapiassa riittävästi, vaikka se on olennainen este tervehtymiselle.

Häpeä on pieninä annoksina ja hetkittäin tarpeellinen tunne. Se auttaa sopeutumaan yhteisöihin ja kulttuuriin, tukee ihmisen omatunnon ja moraalin kehittymistä. Häpeä saa ihmisen käyttäytymään hyvin. Luonnollinen, terve häveliäisyys on hyödyllistä ja kielii ihmisen viestijärjestelmän toimivuudesta.

Pyrin jakamaan blogissani sen mitä häpeästä tällä hetkellä ajattelen ja missä itse sen kanssa olen. Vähän jännittyneenä mietin mihin tämä prosessi kanssanne johtaa. Toivon, että saamme tämän aiheen yhteisellä tutkimisella kukin siinä kohdassa missä on- lisää keinoja tunnistaa ja hallita hankalia häpeän värittämiä olotilojamme, siten että ne muuntuvat siedettävimmiksi, asettuvat ja rauhoittuvat. Niin että jotain uutta avautuu.