Hyvää isänpäivää!

Eheän vanhemmuuden julistus (Brene Brown)

Ennen kaikkea haluan lapseni tietävän, että hän on rakastettu ja rakastettava. Hän oppii sen sanoistani ja teoistani- rakkauden opetukset ilmenevät siinä, miten kohtelen häntä ja miten kohtelen itseäni.

Haluan hänen toimivan maailmassa oman arvonsa tuntien .

Hän oppii olevansa rakkauden, joukkoon kuulumisen ja ilon arvoinen joka kerta kun, kun näkee minun osoittavan myötätuntoa itseäni kohtaan ja hyväksyvän oman epätäydellisyyteni. Jaamme toistemme kanssa vaikeuksistamme ja vahvuuksistamme kertovat tarinamme. Kodissamme on tilaa näille molemmille.

Opetamme lapsillemme myötätuntoa osoittamalla sitä ensin itsellemme, sitten toisille. Asetamme rajat ja kunnioitamme niitä - kunnoitamme kovaa työntekoa, toivoa ja sinnikkyyttä. Lepo ja leikki ovat ovat perheessämme tärkeitä arvoja ja käytäntöjä.

Lapsi oppii vastuuntuntoa ja kunnioitusta seuraamalla minun tekevän virheitä ja hyvittävän ne sekä seuraamalla miten pyydän mitä tarvitsen ja kerron miltä minusta tuntuu.

Haluan hänen ymmärtävän iloa, jotta voimme yhdessä harjoittaa kiitollisuutta. Haluan hänen tuntevan iloa, jotta voimme yhdessä oppia olemaan haavoittuvaisia.

Itkemme yhdessä ja kohtaamme pelon ja surun. Haluan poistaa lapseni kivun, mutta sen sijaan istun hänen vieressään ja opetan häntä tuntemaan sen.

Nauramme, laulamme ja tanssimme. Meillä on aina lupa olla toistemme seurassa juuri sellaisia kuin olemme.

Mitä tahansa tapahtuukin, lapsi kuuluu aina tänne.

En opeta tai rakasta tai näytä hänelle mitään täydellisesti, mutta anna hänen nähdä minut ja pidän aina pyhänä sitä että saan nähdä hänet. Todella, syvästi nähdä hänet.

Se keitä olemme ja miten suhtauduumme maailmaan ennustaa paljon tarkemmin, miten lapsemme pärjäävät elämässä, kuin se mitä tiedämme lastenkasvatuksesta.

 

Brene Brownin koko ohjelmajulistus: www.brenebrown.com

Tervetuloa!

Olet sydämellisesti tervetullut blogini pariin. Tämän blogin kirjoitukset tulevat käsittelemään häpeää. Vaikka häpeä aiheena onkin raskas, toivon sinun jaksavan matkassa ja kiinnostuvan tulevista aiheista, pysähtyvän niiden äärelle, antavan uteliaisuutesi omiin kokemuksiisi herätä ja mahdollisesti oppivan omasta itsestäsi, ainutlaatuisuudestasi lisää.

Toivottavasti tulevat kirjoitukset saattavat yhteen ihmisiä, joita aiheet koskettavat niin, että ne virittävät ihmisiä vuoropuheluun. Ehkä tulemme yhdessä luoneeksi tämän yhteyden välityksellä jotain uutta, sellaista mikä selkiyttää ymmärrystämme ja näkemyksiämme itsestä ja elämästä, muuttaen mahdollisesti tapaa katsoa ja kokea maailmaa. Jokainen kysymys, kommentti, ajatus tai ehkä kokemus on siis erityisen arvokas.

Häpeä on tuskallinen tunne, johon liittyy epäonnistumisen ja kyvyttömyyden tunteita. Häpeä kurjistaa ihmisen lähes kaikkia elämänalueita. Se saa ihmisen piiloutumaan- välttelemään huomion kohteena olemista, avoimuutta ja oman haavoittuvuuden paljastamista. Häpeä voi pahimmillaan olla hyvin kokonaisvaltaista ja tuhoisaa, ihminen voi hävetä jopa pelkkää olemassaoloaan. Häpeään voi liittyä jatkuvaa ja laaja-alaista kokemusta itsestä viallisena ja vajavaisena ihmisenä. Ihmisenä joka ei ansaitse rakkautta.

Ihminen voi hävetä jotain mitä hänelle on tapahtunut. Häpeää saattavat synnyttää myös uskonnolliset tai kulttuuriset uskomukset. Joskus häpeä on perittyä. Perheen vaietut traumaattiset kokemukset, joihin on liittynyt yksinäisyyden, kestämättömyyden, syyllisyyden ja/tai häpeän tunteita siirtyvät tavalla tai toisella epäsuorasti ylisukupolvisesti, mikäli kokemuksia ei ole voitu /haluttu kohdata. Tästä aiheesta kirjoitan myöhemmin lisää.

Häpeä ja syyllisyys sekoitetaan joskus keskenään. Syyllisyydessä on kyse siitä, mitä ihminen tekee ja siihen liittyvät tunteet ovat esimerkiksi rangaistuksen pelko tai katumus, kun taas häpeä liittyy siihen millainen ihminen on. Tekoihin liittyvä syyllisyys voi tosin johtaa itseen kohdistuvaksi häpeäksi. Toisaalta syyllisyys voi myös suojata häpeältä – syyllisyyden tunnoissa tai toisia syyttämällä ei tarvitse kohdata omaa häpeää.

Häpeä saattaa altistaa mielenterveys- ja riippuvuusongelmille. Joskus ihminen voi uuvuttaa itsensä suojatakseen itseä häpeän kokemiselta tai kelpaamattomuuden tunteiltaan. ”Nykyhetken härdelli” tai päihteet toimivat keinona säädellä fysiologisesti jotain, mitä ei välttämättä edes tavoita. Häpeä on varsin vaikea tunnistaa. Sitä ei myöskään aina käsitellä terapiassa riittävästi, vaikka se on olennainen este tervehtymiselle.

Häpeä on pieninä annoksina ja hetkittäin tarpeellinen tunne. Se auttaa sopeutumaan yhteisöihin ja kulttuuriin, tukee ihmisen omatunnon ja moraalin kehittymistä. Häpeä saa ihmisen käyttäytymään hyvin. Luonnollinen, terve häveliäisyys on hyödyllistä ja kielii ihmisen viestijärjestelmän toimivuudesta.

Pyrin jakamaan blogissani sen mitä häpeästä tällä hetkellä ajattelen ja missä itse sen kanssa olen. Vähän jännittyneenä mietin mihin tämä prosessi kanssanne johtaa. Toivon, että saamme tämän aiheen yhteisellä tutkimisella kukin siinä kohdassa missä on- lisää keinoja tunnistaa ja hallita hankalia häpeän värittämiä olotilojamme, siten että ne muuntuvat siedettävimmiksi, asettuvat ja rauhoittuvat. Niin että jotain uutta avautuu.