Kun olo on mitätön ja loukkaantunut

Häpeä on luonnollinen tunne, kaikki kokevat häpeää. Häpeä ei itsessän ole ongelma, mutta tunnistamattomana, torjuttuna tai liiallisena se aiheuttaa kokijalleen epämääräistä pahaa oloa, pelkotiloja, ahdistusta, tunnetta omasta viallisuudesta. Häpeä on tunteena niin voimakas, että se käynnistää primitiivisen taistele/pakene - jähmety reaktion. Primitiivinen henkiinjäämis- strategia on eloonjäämisen kannalta keskeistä, mutta tarkoituksenmukainen ja rationaalinen toiminta edellyttää harkintaa, joka häpeän lamaannuttavassa tai ylivirittyneessä tilassa varsin usein herpaantuu. 

Mikäli ihmisellä on tarve pitää kiinni omasta, virheettömästä käsityksestä itsestään tulee hän automaattisesti turvautuneeksi erinäisiin strategioihin välttääkseen epätäydellisyytensä paljastumisen  ja lievittääkseen sen aiheuttamaa kipua. Omien (automaattisten) reagointitapojen tutkiminen voi auttaa tunnistamattoman häpeän jäljille pääsemisessä. Häpeän tunteen tunnistaminen on ensimmäinen askel sen kahleista vapautumiselle.

Selittely, miellyttäminen, toisten syyttäminen, eristäytyminen ja piiloutuminen ovat tyypillisiä häpeän torjuntastrategioita. Tunnistamaton tai torjuttu häpeä saattaa ilmetä jatkuvan kiireen luomisena/kiireenä tai turruttamisena (työ, päihteet, seksi, ruoka, lääkkeet, netti). Aggressiivinen käytös, vaikeneminen, torjuminen, nöyryyttäminen, alistaminen, arvosteleminen - toisen omanarvontunnon ja itseluottamuksen horjuttaminen voivat olla häpeää kokevan strategioita lievittää omaa oloa.

Häpeä paljastaa ja pakottaa hyväksymään itsessä ja omassa elämäntarinassa olevaa epätäydellisyyttä ja haavoittuvuutta. Häpeän tunteen tärkeänä tehtävänä on kertoa se keitä me olemme, mihin kykenemme, mitä jaksamme, mitä tarvitsemme. Tunnistamalla se, millä tavoin itse suojautuu kun olo on mitätön ja loukkaantunut on tärkeää. Tämän jälkeen on mahdollista
opetella reagoimaan häpeään tavalla joka ei pahenna sitä - ja valitsemaan rohkeammin sen mitä itsesi hyväksi siinä tilanteessa voit tehdä.

TRY HARD! BE STRONG! BE PERFECT!

Perfektionismin epäterveessä muodossa ei ole kyse hyvään lopputulokseen pyrkimisestä, terveistä saavutuksista, onnistumisen kokemisesta, kasvusta tai itsen kehittämistä. Epäterve perfektionismi voi olla hyvin vahingoittavaa ja altistaa ahdistuneisuushäiriöille, pakko-oireiselle häiriölle, syömishäiriöille ja masennukselle. Perfektionismin epäterve muoto saattaa johtaa alisuorittamiseen ja tekemisten viivyttelyyn ihmisen odottaessa hetkeä jolloin suoriutuu tehtävästä ”oikein” tai täydellisesti.

Haitalliseen perfektionismiin liittyy usein korostunut huoli omista virheistä sekä epäilyksiä omaan toimintaan liittyen. Siihen voi liittyä itselle korkeiden normien asettamista ja/tai uskoa että muut asettavat itselle suuria odotuksia. Perfektionismi voi kohdistua myös toisiin, jolloin henkilö asettaa toisille liian suuria odotuksia. 

Liialliseen perfektionismiin liittyy usein hyväksynnän hakeminen.  Perfektionismi ajaa  ihmistä suoriutumaan täydellisesti, painopisteen ollessa toisissa: ”mitä muut ajattelevat?”. Perfektionistisessä ajattelussa keskeinen tunne on pelko- pelko epäonnistumisesta, virheiden tekemisestä, arvostelun kohteeksi joutumisesta. Pelkoa siitä, ettei onnistu täyttämään itseen kohdistettuja/itse itseensä kohdistamia odotuksia. 

Perfektionismin voi mieltää puolustautumisstrategiaksi, jolla ihminen pyrkii välttämään syyllisyyden, arvostelun tai häpeän tuottamaa kipua. Strategian taustalla on tuhoisa ajatusjärjestelmä: ”jos näytän täydelliseltä ja teen kaiken täydellisesti voin välttää tai minimoida häpeän, arvostelun ja syyllisyyden aiheuttamat kipeät tunteet”. Tuhoisaksi ajatusjärjestelmän tekee se, että täydellisyys on saavuttamaton tavoite. 

Arvostelua ja häpeää kokiessa perfektionistisen ajatusmaailman omaava ihminen vajoaa syvemmälle pyrkiessään näyttämään juuri oikeanlaisilta ja tekemään kaikki oikein. Täydellisyyden tavoittelusta saattaa tulla pakonomaista, mikäli perfektionistista logiikkaa ei tule kyseenalaistaneeksi.  Perfektionisti on miellyttämisen ja suorittamisen vanki- ”olen sitä mitä saan aikaan ja miten hyvin sen teen”.

Tyypillistä perfektionismin haitallisessa muodossa on kyvyttömyys päästä tilanteiden yli asioissa, joissa on osoittautunut epätäydelliseksi sekä sellaisten tilanteiden välttely, joissa oma epätäydellisyys voisi paljastua. Perfektionismissa on kyse siitä, millaisena ihminen haluaa toisten näkevän hänet. Ongelmalliseksi tämän tekee se, että toisten havaintoja tai ajatuksia ei ole mahdollista kontrolloida- ei, vaikka käyttäisi sen yrittämiseen aikaa ja energiaa miten. 

Täydellisyydentavoitteluun liittyviä ”kurissapitostrategioita” ovat itsemyötätunto, myötätunto sekä häpeänsietokyky – näistä myöhemmin lisää.

Häpeä rakastaa perfektionisteja

Miten viettäisit aikaasi jos hyväksyisit itsesi, riittäisit itsellesi – kelpaisit ilman suorittamista ja oman hyvyyden todistelua, olisit ajatuksissasi juuri oikeanlainen?  Mitä asioita olet siirtänyt tehtäväksi tulevaisuudessa- sitten kun olet sen kaltainen kuin sinun ”pitäisi olla”?

Mitä elämässäsi tapahtuisi jos kiire ja kiireen luominen väistyisivät? Mikä muuttuisi jos luopuisit miellyttämisestä ja kauhun tunne siitä mitä muut sinusta ajattelevat väistyisi? Tai jos lopettaisit itsesi vertaamisen täydellisyyden haavekuvaan tai mielikuviin siitä miten jollain toisella menee?

Mistä läheisesi huomaisi jos luopuisit uupumuksesta statussymbolina, ahdistuksesta elämäntapana ja tuottavuudesta oman arvon mittarina? Voisitko luopua kontrollista, itseen kohdistuvista epäilyksistä- siitä minkälainen sinun pitäisi olla?

Häpeään voi liittyä pelkoa siitä, että on liian tavallinen - ettei ole riittävän erityinen tullakseen huomatuksi, rakastetuksi. Täydellisyyttä ei ole olemassakaan. Olet tarpeeksi hyvä, ainutkertaisen erityinen juuri sellaisena kuin olet. Astu esiin, tule näkyviin, toimi maailmassa oma arvosi tuntien. Uskalla olla se joka haluatkin olla.

Jos odotat hetkeä jolloin olet täydellinen haaskaat aikaasi.

Tervetuloa!

Olet sydämellisesti tervetullut blogini pariin. Tämän blogin kirjoitukset tulevat käsittelemään häpeää. Vaikka häpeä aiheena onkin raskas, toivon sinun jaksavan matkassa ja kiinnostuvan tulevista aiheista, pysähtyvän niiden äärelle, antavan uteliaisuutesi omiin kokemuksiisi herätä ja mahdollisesti oppivan omasta itsestäsi, ainutlaatuisuudestasi lisää.

Toivottavasti tulevat kirjoitukset saattavat yhteen ihmisiä, joita aiheet koskettavat niin, että ne virittävät ihmisiä vuoropuheluun. Ehkä tulemme yhdessä luoneeksi tämän yhteyden välityksellä jotain uutta, sellaista mikä selkiyttää ymmärrystämme ja näkemyksiämme itsestä ja elämästä, muuttaen mahdollisesti tapaa katsoa ja kokea maailmaa. Jokainen kysymys, kommentti, ajatus tai ehkä kokemus on siis erityisen arvokas.

Häpeä on tuskallinen tunne, johon liittyy epäonnistumisen ja kyvyttömyyden tunteita. Häpeä kurjistaa ihmisen lähes kaikkia elämänalueita. Se saa ihmisen piiloutumaan- välttelemään huomion kohteena olemista, avoimuutta ja oman haavoittuvuuden paljastamista. Häpeä voi pahimmillaan olla hyvin kokonaisvaltaista ja tuhoisaa, ihminen voi hävetä jopa pelkkää olemassaoloaan. Häpeään voi liittyä jatkuvaa ja laaja-alaista kokemusta itsestä viallisena ja vajavaisena ihmisenä. Ihmisenä joka ei ansaitse rakkautta.

Ihminen voi hävetä jotain mitä hänelle on tapahtunut. Häpeää saattavat synnyttää myös uskonnolliset tai kulttuuriset uskomukset. Joskus häpeä on perittyä. Perheen vaietut traumaattiset kokemukset, joihin on liittynyt yksinäisyyden, kestämättömyyden, syyllisyyden ja/tai häpeän tunteita siirtyvät tavalla tai toisella epäsuorasti ylisukupolvisesti, mikäli kokemuksia ei ole voitu /haluttu kohdata. Tästä aiheesta kirjoitan myöhemmin lisää.

Häpeä ja syyllisyys sekoitetaan joskus keskenään. Syyllisyydessä on kyse siitä, mitä ihminen tekee ja siihen liittyvät tunteet ovat esimerkiksi rangaistuksen pelko tai katumus, kun taas häpeä liittyy siihen millainen ihminen on. Tekoihin liittyvä syyllisyys voi tosin johtaa itseen kohdistuvaksi häpeäksi. Toisaalta syyllisyys voi myös suojata häpeältä – syyllisyyden tunnoissa tai toisia syyttämällä ei tarvitse kohdata omaa häpeää.

Häpeä saattaa altistaa mielenterveys- ja riippuvuusongelmille. Joskus ihminen voi uuvuttaa itsensä suojatakseen itseä häpeän kokemiselta tai kelpaamattomuuden tunteiltaan. ”Nykyhetken härdelli” tai päihteet toimivat keinona säädellä fysiologisesti jotain, mitä ei välttämättä edes tavoita. Häpeä on varsin vaikea tunnistaa. Sitä ei myöskään aina käsitellä terapiassa riittävästi, vaikka se on olennainen este tervehtymiselle.

Häpeä on pieninä annoksina ja hetkittäin tarpeellinen tunne. Se auttaa sopeutumaan yhteisöihin ja kulttuuriin, tukee ihmisen omatunnon ja moraalin kehittymistä. Häpeä saa ihmisen käyttäytymään hyvin. Luonnollinen, terve häveliäisyys on hyödyllistä ja kielii ihmisen viestijärjestelmän toimivuudesta.

Pyrin jakamaan blogissani sen mitä häpeästä tällä hetkellä ajattelen ja missä itse sen kanssa olen. Vähän jännittyneenä mietin mihin tämä prosessi kanssanne johtaa. Toivon, että saamme tämän aiheen yhteisellä tutkimisella kukin siinä kohdassa missä on- lisää keinoja tunnistaa ja hallita hankalia häpeän värittämiä olotilojamme, siten että ne muuntuvat siedettävimmiksi, asettuvat ja rauhoittuvat. Niin että jotain uutta avautuu.