Elämää pysäytystilassa

Häpeä on tunteena ja kehon tuntemuksina tuskallinen ja raskas. Häpeä saattaa etenkin tunnistamattomana, torjuttuna tai tukahdutettuna johtaa alisuoriutumiseen, eristäytymiseen, toistuviin luovuttamisiin. Tällöin ihminen ei tule tavoitelleeksi, menettää, jää kaipaamaan niitä asioita elämässään joita tarvitsee voidakseen hyvin ja menestyäkseen. Häpeä aiheuttaa täten usein kärsimystä kärsimyksen päälle - lisäkärsimystä syntyy kun täyden elämän eläminen, tässä ja nyt- sellaisena kuin sen haluaisi olevan estyy.  

Lisäkärsimystä aiheutuu hankalia tunteita vastaan taistelemalla. Kamppailu esimerkiksi häpeän tunnetta vastaan voi ilmetä tunteen tai tuntemuksen sivuuttamisena, sen tukahduttamista. Kamppailua niin ikään on tunnetta tai tuntemusta kohtaan koettu vastenmielisyys ja/tai pettymys siihen että kokee siten kuin kokee.  Kamppailu kaikissa muodoissaan on hyödytöntä, se kuormittaa ja aiheuttaa näkymätöntä pahaa oloa, lisäkärsimystä kun elämä on enemmän tai vähemmän taistelun vuoksi pysäytystilassa- ”tekisin kyllä jos..”, ”minulla olisi jos..”, ”olisin jos..”, ”menisin jos..”. Sitten kun ja mutta kun.
Kamppailusta luopuminen edellyttää hankalien tunteiden ja kärsimyksen hyväksymistä normaaliksi, ihmisen elämään ja ihmisenä olemisen osaan olennaisesti kuuluviksi. Hyväksyminen on kykyä kokea ja sietää vaikeita tunteita niiden herätessä ilman tarvetta vältellä niitä. Hankalien tunteiden sietokykyä on taito olla rauhassa ja läsnä kaiken sen kanssa mitä itsessä on. Sietokykyyn liittyy ja sitä vahvistaa uteliaisuus, halu ymmärtää sitä miksi tuntee niin kuin tuntee ja miksi ajattelee niin kuin ajattelee.
Sietokyvyn vahvistuessa ja välttelytaipumuksen väistyessä vahvistuu myös herkkyys miellyttäviksi koetuille tunteille. Omien tunteiden, tarpeiden, halujen tunnistaminen mahdollistaa itsestä huolehtimisen- omat rajat hahmottuvat ja puolien pitäminen helpottuu kun se mitä haluan, mitä en, mitä jaksan, mihin olen valmis, mitä pelkään jne tulee kuuluviin

Häpeän tai muiden hankalien tunteiden, ongelmien, kehon tuntemusten, muistojen ajatusten tai ei- toivottujen halujen aiheuttamasta lisäkärsimyksestä tietoiseksi tuleminen on tärkeää. Itselle voi esittää kysymyksen  ”Mitä tekisin / Mitä minulla olisi jos X ei olisi tällä hetkellä niin vaikea..”

Häpeä rakastaa perfektionisteja

Miten viettäisit aikaasi jos hyväksyisit itsesi, riittäisit itsellesi – kelpaisit ilman suorittamista ja oman hyvyyden todistelua, olisit ajatuksissasi juuri oikeanlainen?  Mitä asioita olet siirtänyt tehtäväksi tulevaisuudessa- sitten kun olet sen kaltainen kuin sinun ”pitäisi olla”?

Mitä elämässäsi tapahtuisi jos kiire ja kiireen luominen väistyisivät? Mikä muuttuisi jos luopuisit miellyttämisestä ja kauhun tunne siitä mitä muut sinusta ajattelevat väistyisi? Tai jos lopettaisit itsesi vertaamisen täydellisyyden haavekuvaan tai mielikuviin siitä miten jollain toisella menee?

Mistä läheisesi huomaisi jos luopuisit uupumuksesta statussymbolina, ahdistuksesta elämäntapana ja tuottavuudesta oman arvon mittarina? Voisitko luopua kontrollista, itseen kohdistuvista epäilyksistä- siitä minkälainen sinun pitäisi olla?

Häpeään voi liittyä pelkoa siitä, että on liian tavallinen - ettei ole riittävän erityinen tullakseen huomatuksi, rakastetuksi. Täydellisyyttä ei ole olemassakaan. Olet tarpeeksi hyvä, ainutkertaisen erityinen juuri sellaisena kuin olet. Astu esiin, tule näkyviin, toimi maailmassa oma arvosi tuntien. Uskalla olla se joka haluatkin olla.

Jos odotat hetkeä jolloin olet täydellinen haaskaat aikaasi.