Näytetään tekstit, joissa on tunniste tyytymättömyys. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste tyytymättömyys. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 26. helmikuuta 2017

Mitä jos sinun ei tarvitsisi ponnistella enää niin paljoa..

Toisinaan kiireen, pakonomaisen tekemisen ja kovan suorittamisen taustalla voi olla huolta ja pelkoa siitä, ettei itsenään ole riittävä ja rakkauden arvoinen. Suorittamisen, saavutusten ja menestyksen kytkeytyessä ihmisen mielessä rakkauden arvoisena olemiseen muodostuu elämää ja maailmassa olemista ohjaaviksi ja itsetuntoa suojaavaksi tekijöiksi epäonnistumisen pelko ja onnistumisen pakko.  

Pelko, huoli, valppaus ankara ponnisteleminen ja yrittäminen aiheuttavat elämän epämukavuutta - pitkään ja voimakkaana jatkuessaan ylivireyden tila ja stressi kuormittavat kehoa ja mieltä, käyden toisinaan ylivoimaiseksi kestää. Krooninen kehomielen ”hätätila” on kuluttavaa itsessään ja lisäkärsimystä aiheutuu epäonnistumisten ja erehtymisten myötä aktivoituvasta ylivoimaisesta kivusta – arvottomuuden ja häpeän tunteista.

Tyydytys ja mielihyvä saavutusten, menestyksen ja onnistumisen suhteen on lyhytkestoista mikäli tekeminen ja ponnistelut ovat mielessä kytkeytyneet omaan rakastettavuuteen ja arvoon ihmisenä.  Tehtävän suoritettua, tavoitteen saavutettua, onnistumisen kohdattua on tyytyväisyys hetkellistä  (keho)mielen siirtyessä jo tulevaan – seuraavan, uuden epäonnistumisen pelkäämiseen.

Ihminen erehtyy ja epäonnistuu elämänsä aikana vääjäämättä. Erehtymisiltä ja epäonnistumisilta ei voi välttyä, ne kuuluvat elämään. Ihmisenä olemiseen liittyy sen ymmärtäminen ja hyväksyminen ettei kukaan ole täydellinen, täydellisyyttä ei ole olemassa. Tämän sisäistäminen, todella sisäistäminen nakertaa vähitellen erehtymisten ja epäonnistumisten itsetuntoa tuhoavaa voimaa.

Kun ei tarvitse enää miettiä sitä mitä pitäisi (vielä) tehdä voi keskittyä enemmän siihen miten tekee sen mitä tekee. Voisiko oma itsetunto ja käsitys omasta rakastettavuudesta tai hyvyydestä rakentua sille, miten tässä maailmassa on, tekemisen sijaan. Siihen miten ihminen kohtelee itseään, toisia ihmisiä, eläimiä, luontoa- elämää?


Ehkä Sinä, tarkemmin mietittynä puhut, katsot, kosketat, kävelet, ilmehdit ja elehdit – kauniisti ja hyvin, rakkauden arvoisesti jo tällä hetkellä.


sunnuntai 20. maaliskuuta 2016

Häpeä ja kateus



Häpeä aiheuttaa jatkuvaa taistelua hyväksytyksi tulemisen tunteen saavuttamiseksi. Häpeä saa ihmisen vihaamaan kehoaan, pelkäämään torjuntaa, estämään heittäytymistä, peittelemään, vetäytymään, hyökkäämään, pelkäämään toisten arvostelua. Arvostelulle herkkiä alueita ovat esimerkiksi ulkonäkö, vanhemmuus, oma osaaminen ja pätevyys, onnistumiset, aikaansaannokset. Toisinaan oma huomio voi kiinnittyä niin vahvasti siihen mitä muut ihmiset itsestä ajattelevat, että ihminen ikään kuin menettää itsensä yrittäessään täyttää toisten (sekä omat) odotukset.  

Ihmisaivot ovat herkät toisten mielipiteille ja tunteille. Toisinaan liiankin herkät. Ihmisen välittäessä liikaa arvostelijoiden käsityksistä voi se johtaa tarpeeseen antaa itsestä vaikutelmaa lahjakkaana, pätevänä, osaavana, ahkerana, asiat hallitsevana. Tämän kaltaiseen esittämiseen liittyy inhimillinen pyrkimys vakuuttaa toiset omasta kelpaavuudesta ja arvosta, siitä että on samanveroinen suhteessa toisiin.   

Toisten ihmisten mielipiteille ja käsityksille herkästi reagoimiseen liittyy usein myös taipumus jatkuvaan vertailemiseen. Itsen jatkuva vertaileminen toisiin voi johtaa siihen, että ihminen ei koskaan ole tyytyväinen itseensä ja elämäänsä - aina on parannettavaa.  Jatkuva vertaaminen kohdistuu tyypillisesti itseä lahjakkaampiin, menestyneempiin, kauniimpiin toisiin, jolloin se vahvistaa vertaajan riittämättömyyden ja häpeän tunteita, ruokkien myös kateuden tunnetta. Toisen ihmisen paremmuus (usein kuvitelma toisen paremmuudesta, hyvyydestä, suuruudesta..) nakertaa jatkuvaa vertailua toteuttavan itsearvostusta ja omanarvontuntoa. 

Jatkuvaa vertailu ei siis useinkaan kohdistu tasapuolisesti erilaisesti onnistuneisiin/onnekkaisiin toisiin, vaan henkilöihin jotka vertailevan oman näkemyksen mukaan ovat erityisen onnistuneita/onnekkaita. Tällä tavoin epäreilusti vertaaminen johtaakin varsin usein lamaannuttaviin epäonnistumisen ja arvottomuuden tunteisiin vahvistaen itsekriittistä sisäistä puhetta.
Vastalääkkeenä jatkuvasta vertailusta aiheutuville häpeän ja kateuden tunteille sekä itsekriittiselle sisäiselle puheelle on opetella hyväksymään omat rajoitukset, oma itse, oma elämä juuri sellaisena kuin ne tässä hetkessä, juuri nyt ovat.  Ei sitten /jos / mutta / ehkä / kun.. vaan Nyt.