Kun olo on mitätön ja loukkaantunut

Häpeä on luonnollinen tunne, kaikki kokevat häpeää. Häpeä ei itsessän ole ongelma, mutta tunnistamattomana, torjuttuna tai liiallisena se aiheuttaa kokijalleen epämääräistä pahaa oloa, pelkotiloja, ahdistusta, tunnetta omasta viallisuudesta. Häpeä on tunteena niin voimakas, että se käynnistää primitiivisen taistele/pakene - jähmety reaktion. Primitiivinen henkiinjäämis- strategia on eloonjäämisen kannalta keskeistä, mutta tarkoituksenmukainen ja rationaalinen toiminta edellyttää harkintaa, joka häpeän lamaannuttavassa tai ylivirittyneessä tilassa varsin usein herpaantuu. 

Mikäli ihmisellä on tarve pitää kiinni omasta, virheettömästä käsityksestä itsestään tulee hän automaattisesti turvautuneeksi erinäisiin strategioihin välttääkseen epätäydellisyytensä paljastumisen  ja lievittääkseen sen aiheuttamaa kipua. Omien (automaattisten) reagointitapojen tutkiminen voi auttaa tunnistamattoman häpeän jäljille pääsemisessä. Häpeän tunteen tunnistaminen on ensimmäinen askel sen kahleista vapautumiselle.

Selittely, miellyttäminen, toisten syyttäminen, eristäytyminen ja piiloutuminen ovat tyypillisiä häpeän torjuntastrategioita. Tunnistamaton tai torjuttu häpeä saattaa ilmetä jatkuvan kiireen luomisena/kiireenä tai turruttamisena (työ, päihteet, seksi, ruoka, lääkkeet, netti). Aggressiivinen käytös, vaikeneminen, torjuminen, nöyryyttäminen, alistaminen, arvosteleminen - toisen omanarvontunnon ja itseluottamuksen horjuttaminen voivat olla häpeää kokevan strategioita lievittää omaa oloa.

Häpeä paljastaa ja pakottaa hyväksymään itsessä ja omassa elämäntarinassa olevaa epätäydellisyyttä ja haavoittuvuutta. Häpeän tunteen tärkeänä tehtävänä on kertoa se keitä me olemme, mihin kykenemme, mitä jaksamme, mitä tarvitsemme. Tunnistamalla se, millä tavoin itse suojautuu kun olo on mitätön ja loukkaantunut on tärkeää. Tämän jälkeen on mahdollista
opetella reagoimaan häpeään tavalla joka ei pahenna sitä - ja valitsemaan rohkeammin sen mitä itsesi hyväksi siinä tilanteessa voit tehdä.

”OVERdo OVERwork OVERgive.."

Häpeän tunne on yksi kaikkein tuskallisimmista tunteista. Siihen liittyy epäonnistumisen, arvottomuuden ja kyvyttömyyden tunteita. Häpeän tunteen lamaannuttama ihminen hämmentyy, jähmettyy eikä kykene siinä hetkessä ajattelemaan selkeästi. Häpeän tilassa ihmisen kokemukset omasta huonommuudesta ja arvottomuudesta korostuvat ja hän on vakuuttunut siitä, että toiset ihmiset tietävät /näkevät millainen  ihminen ”oikeasti ” on.. arvoton, huono ja kelpaamaton. 

Häpeävä ihminen tarkastelee itseään muiden näkökulmasta ennakko-odotuksella, että muut näkevät hänet huonona, kyvyttömänä, tyhmänä. Toisinaan häpeä saattaa myös aktivoitua pelkästään häpeällisistä mielikuvista siitä, että joku saattaisi arvostella ja arvioida häntä ja todeta hänet huonoksi. Ihminen ei välttämättä ymmärrä yhdistää omaa arvottomuuden tunnettaan siihen, että hän automaattisesti odottaa muiden arvostelevan - hän on ainoastaan tietoinen omasta epämääräisestä pelostaan tai riittämättömyyden tunteestaan. 

On luonnollista että ihminen kehittää strategioita häpeän tunteen kestämiseksi tai sen välttämiseksi. Nathansonin (1992) mukaan ihminen reagoi ja käyttäytyy käsittelemättömän häpeän tunteen aktivoiduttua neljällä varsin selvästi erottuvalla tavalla, jotka ovat: 

eristäytyminen (withdrawal) 

hyökkääminen muita vastaan (attack other)

sisäisten kokemusten välttäminen (avoidance) 

hyökkääminen itseä vastaan (attack self).  

Muista ihmisistä etääntyminen / eristäytyminen

Tässä käsikirjoituksessa ihminen hyväksyy häpeän ”olen arvoton”-viestin totena, hän eristäytyy ja piiloutuu.  Ihmisellä on vaivautunut olo ja halu paeta toisten seurassa, sillä toisiin ihmisiin liittyy kuvitelmia heidän kielteisistä reaktioistaan, mielipiteistään suhteessa itseen. Pyrkimyksenä on olla altistumatta uusille häpeällisille tilanteille. Ihminen eristäytyy muista ihmisistä ja tilanteista vältelläkseen häpeän tunteita.  

Hyökkääminen muita vastaan

Tässä käsikirjoituksessa ihmisellä on negatiivisa ajatuksia toisista, ”minä en ole ongelma, muut ovat”. Vihamielisyys suunnataan tässä strategiassa muihin ihmisiin heitä loukkaamalla, halveksimalla, nolostuttamalla.  Häpäisemällä, syyttämällä ja vihaamalla toista omat häpeän tunteet suunnataan itsestä poispäin, häpeää tuottavan tilanteen aiheuttajaan esimerkiksi tilanteissa joissa ihminen kokee tulleensa torjutuksi. Hyökkäämällä muita vastaan ihminen kohentaa omaa minäkuvaansa, saa oman häpeän tunteen väistymään ja tuntemaan itsensä paremmaksi, vahvemmaksi ja vaikutusvaltaiseksi.

Sisäisten kokemusten välttäminen

Tässä käsikirjoituksessa ihminen pyrkii välttämään hankalia ajatuksia tai tunteita, jotka synnyttävät häpeää. Ihminen ei välttämättä ole tietoinen häpeän kokemuksestaan, ei tunnista sitä tai kieltää sen ja pyrkii siten kiinnittämään oman ja muiden huomion muualle. Tavoitteena on tuntea niin vähän häpeää kuin mahdollista tai osoittaa ettei tunne häpeää.

Sisäisten kokemusten välttäminen voi näyttäytyä esimerkiksi jännityshakuisena elämäntapana, addiktioina, häpeämättömänä käyttäytymisenä. Sisäisten kokemusten välttämiseen liittyy toisinaan myös tarvetta korostaa omia saavutuksia, painottaa toisilta saatuja kehuja ja ottaa valikoiden vastaan rakentavaa palautetta- ohittaen kaiken sen mikä voisi muistuttaa ihmistä tämän epätäydellisyydestä.   

Hyökkääminen itseä vastaan

Tässä käsikirjoituksessa ihminen pitää omaa riittämättömyyttä, tyhmyyttä ja kelpaamattomuutta tosiasioina mistä seuraa itseinhoa, vihaa itseä kohtaan. Ihmisellä on korostunut tietoisuus kaikesta siitä mitä joskus on tehnyt väärin, omista puutteista ja kielteisistä luonteenpiirteistä.

Tähän käsikirjoitukseen sisältyy itsekritiikkiä, jonka tarkoituksena on pakottaa itse paremmaksi, jopa täydelliseksi estäen siten häpeän tunteen aktivoitumisen. Tapa jolla ihminen suhtautuu itseen on kriittistä ja arvostelevaa –  sekä sisäisen puheen tasolla että tavassa jolla hän puhuu itsestään toisille.

Hyökkääminen itseä vastaan voi näyttäytyä myös siten, että ihminen hakeutuu itseä nöyryyttäviin, alentaviin tai alistaviin ihmissuhteisiin. Tämän kaltaiset ihmissuhteet ovat usein ihmiselle emotionaalisesti haavoittavia. Toisaalta ne lievittävät mahdollisesta eristäytymisestä aiheutuvaa yksinäisyyttä.

 

Yllä mainitut häpeän käsikirjoitukset ovat reagointi- ja käyttäytymistapoja, joilla ihminen pyrkii selviytymään häpeän tunteen kanssa. Huomion kiinnittäminen omiin välttämisstrategioihin ja niihin liittyviin käyttäytymismalleihin on tärkeä alku havaintojen, ajatusten ja tunteiden muokkaamiseksi sen suuntaisesti että häpeän rakentava käsitteleminen mahdollistuu.

Perhesalaisuudet

Useimmissa perheissä on salaisuuksia- ne voivat olla myönteisiä, mutta useimmiten salaisuudet liittyvät vakaviin tai traumaattisiin asioihin. Vahingolliset perhesalaisuudet voivat liittyä esimerkiksi perheen sisäisiin rooleihin ja liittoumiin, hävettäviksi koettuihin sairauksiin, seksuaaliseen suuntautumiseen, riippuvuushäiriöihin, uskottomuuteen, lapsen syntyperään, psyykkiseen tai fyysiseen väkivaltaan tai syömishäiriöihin.

Perhesalaisuudet vahingoittavat kodin ilmapiiriä ja perheen elämää. Salaisuuden tehtävänä on kieltää ja peittää totuutta- vähitellen todellisuudentajua hämärtäen. Perheen jäsenet oppivat varomaan ahdistavia tai vaarallisia puheenaiheita- lopulta perheen keskinäinen kommunikaatio saattaa kaventua niin, etteivät perheenjäsenet puhu keskenään oikein mistään.

Vahingolliset salaisuudet vaikuttavat heihin, joita salaisuus koskee mutta myös niihin, joille salaisuutta ei ole kerrottu. Vaietut salaisuudet tulevat lähes vääjäämättä näkyviksi tavalla tai toisella. Salaisuudet ulottuvat joskus myös ulkopuolisiin ihmisiin. Ulkopuolinen saattaa aavistaa jotain ja ottaa etäisyyttä pelätessään mitä kaikkea voisi paljastua, ja mihin itse joutuisi mukaan.

Outo lapsuudenkodin ilmapiiri voi tuntua lapsesta normaalilta kun muusta ei ole tietoa. Perhesalaisuudet seuraavat usein aikuisuudessa ihmissuhteisiin ladaten niihin tarpeetonta varovaisuutta ja epäluuloja. Salaisuudet voivat myös vaikeuttaa tunteiden ilmaisua ja heikentää ristiriitojen ratkaisutaitoja- taitoja, jotka opitaan lapsuuden perheessä. Julkisalaisuudet opettavat olemaan puhumatta, valehtelemaan. Julkisalaisuudeksi kutsutaan salaisuutta, jonka kaikki tietävät mutta josta kukaan ei puhu.

Ihminen, jolle jatkuvasti valehdellaan salaisuuden peittämiseksi ei voi lopulta tietää keneen voi luottaa ja ketä uskoa. Hän voi jopa ajatella itse olevansa vainoharhainen, vaikka olisi perheen/yhteisön selvänäköisin. Salaisuuden tietäjät voivat kokea syyllisyyttä koska eivät ole puuttuneet, ottaneet puheeksi tai tehneet mitään- heillä voi olla ”sisäinen varmuus” siitä, että salaisuuden paljastamisesta seuraa jotain kamalaa. Joskus seurauksia voi ollakin- syylliseksi saatetaan leimata se, joka salaisuuden paljastaa.

Salaisuuden paljastaminen helpottaa, mutta ketään ei voi pakottaa kertomaan salaisuuttaan. Jos sinulla itselläsi on salaisuus joka vahingoittaa, vaivaa tai olet kietoutunut salaisuuden verkkoon tavalla tai toisella voit miettiä

Millainen merkitys salaisuudella on itsellesi, kumppanillesi, perheellesi, ystävillesi, työyhteisöllesi? Miten se vaikuttaa suhteissasi?

Mitä tapahtuisi jos kertoisit salaisuudesta?

Ketä haluat suojella, miltä ja miksi?

Lisää aiheesta:

Pari suhteessa – tunne itsesi, uskalla rakastaa, Pruuki- Timoria- Väätäinen ( 2013)

Perhesalaisuudet- vaikenemisesta vapauteen, Sirkku Suontausta –Kyläinpää (2008)