TRY HARD! BE STRONG! BE PERFECT!

Perfektionismin epäterveessä muodossa ei ole kyse hyvään lopputulokseen pyrkimisestä, terveistä saavutuksista, onnistumisen kokemisesta, kasvusta tai itsen kehittämistä. Epäterve perfektionismi voi olla hyvin vahingoittavaa ja altistaa ahdistuneisuushäiriöille, pakko-oireiselle häiriölle, syömishäiriöille ja masennukselle. Perfektionismin epäterve muoto saattaa johtaa alisuorittamiseen ja tekemisten viivyttelyyn ihmisen odottaessa hetkeä jolloin suoriutuu tehtävästä ”oikein” tai täydellisesti.

Haitalliseen perfektionismiin liittyy usein korostunut huoli omista virheistä sekä epäilyksiä omaan toimintaan liittyen. Siihen voi liittyä itselle korkeiden normien asettamista ja/tai uskoa että muut asettavat itselle suuria odotuksia. Perfektionismi voi kohdistua myös toisiin, jolloin henkilö asettaa toisille liian suuria odotuksia. 

Liialliseen perfektionismiin liittyy usein hyväksynnän hakeminen.  Perfektionismi ajaa  ihmistä suoriutumaan täydellisesti, painopisteen ollessa toisissa: ”mitä muut ajattelevat?”. Perfektionistisessä ajattelussa keskeinen tunne on pelko- pelko epäonnistumisesta, virheiden tekemisestä, arvostelun kohteeksi joutumisesta. Pelkoa siitä, ettei onnistu täyttämään itseen kohdistettuja/itse itseensä kohdistamia odotuksia. 

Perfektionismin voi mieltää puolustautumisstrategiaksi, jolla ihminen pyrkii välttämään syyllisyyden, arvostelun tai häpeän tuottamaa kipua. Strategian taustalla on tuhoisa ajatusjärjestelmä: ”jos näytän täydelliseltä ja teen kaiken täydellisesti voin välttää tai minimoida häpeän, arvostelun ja syyllisyyden aiheuttamat kipeät tunteet”. Tuhoisaksi ajatusjärjestelmän tekee se, että täydellisyys on saavuttamaton tavoite. 

Arvostelua ja häpeää kokiessa perfektionistisen ajatusmaailman omaava ihminen vajoaa syvemmälle pyrkiessään näyttämään juuri oikeanlaisilta ja tekemään kaikki oikein. Täydellisyyden tavoittelusta saattaa tulla pakonomaista, mikäli perfektionistista logiikkaa ei tule kyseenalaistaneeksi.  Perfektionisti on miellyttämisen ja suorittamisen vanki- ”olen sitä mitä saan aikaan ja miten hyvin sen teen”.

Tyypillistä perfektionismin haitallisessa muodossa on kyvyttömyys päästä tilanteiden yli asioissa, joissa on osoittautunut epätäydelliseksi sekä sellaisten tilanteiden välttely, joissa oma epätäydellisyys voisi paljastua. Perfektionismissa on kyse siitä, millaisena ihminen haluaa toisten näkevän hänet. Ongelmalliseksi tämän tekee se, että toisten havaintoja tai ajatuksia ei ole mahdollista kontrolloida- ei, vaikka käyttäisi sen yrittämiseen aikaa ja energiaa miten. 

Täydellisyydentavoitteluun liittyviä ”kurissapitostrategioita” ovat itsemyötätunto, myötätunto sekä häpeänsietokyky – näistä myöhemmin lisää.

Häpeä rakastaa perfektionisteja

Miten viettäisit aikaasi jos hyväksyisit itsesi, riittäisit itsellesi – kelpaisit ilman suorittamista ja oman hyvyyden todistelua, olisit ajatuksissasi juuri oikeanlainen?  Mitä asioita olet siirtänyt tehtäväksi tulevaisuudessa- sitten kun olet sen kaltainen kuin sinun ”pitäisi olla”?

Mitä elämässäsi tapahtuisi jos kiire ja kiireen luominen väistyisivät? Mikä muuttuisi jos luopuisit miellyttämisestä ja kauhun tunne siitä mitä muut sinusta ajattelevat väistyisi? Tai jos lopettaisit itsesi vertaamisen täydellisyyden haavekuvaan tai mielikuviin siitä miten jollain toisella menee?

Mistä läheisesi huomaisi jos luopuisit uupumuksesta statussymbolina, ahdistuksesta elämäntapana ja tuottavuudesta oman arvon mittarina? Voisitko luopua kontrollista, itseen kohdistuvista epäilyksistä- siitä minkälainen sinun pitäisi olla?

Häpeään voi liittyä pelkoa siitä, että on liian tavallinen - ettei ole riittävän erityinen tullakseen huomatuksi, rakastetuksi. Täydellisyyttä ei ole olemassakaan. Olet tarpeeksi hyvä, ainutkertaisen erityinen juuri sellaisena kuin olet. Astu esiin, tule näkyviin, toimi maailmassa oma arvosi tuntien. Uskalla olla se joka haluatkin olla.

Jos odotat hetkeä jolloin olet täydellinen haaskaat aikaasi.

Hyvää isänpäivää!

Eheän vanhemmuuden julistus (Brene Brown)

Ennen kaikkea haluan lapseni tietävän, että hän on rakastettu ja rakastettava. Hän oppii sen sanoistani ja teoistani- rakkauden opetukset ilmenevät siinä, miten kohtelen häntä ja miten kohtelen itseäni.

Haluan hänen toimivan maailmassa oman arvonsa tuntien .

Hän oppii olevansa rakkauden, joukkoon kuulumisen ja ilon arvoinen joka kerta kun, kun näkee minun osoittavan myötätuntoa itseäni kohtaan ja hyväksyvän oman epätäydellisyyteni. Jaamme toistemme kanssa vaikeuksistamme ja vahvuuksistamme kertovat tarinamme. Kodissamme on tilaa näille molemmille.

Opetamme lapsillemme myötätuntoa osoittamalla sitä ensin itsellemme, sitten toisille. Asetamme rajat ja kunnioitamme niitä - kunnoitamme kovaa työntekoa, toivoa ja sinnikkyyttä. Lepo ja leikki ovat ovat perheessämme tärkeitä arvoja ja käytäntöjä.

Lapsi oppii vastuuntuntoa ja kunnioitusta seuraamalla minun tekevän virheitä ja hyvittävän ne sekä seuraamalla miten pyydän mitä tarvitsen ja kerron miltä minusta tuntuu.

Haluan hänen ymmärtävän iloa, jotta voimme yhdessä harjoittaa kiitollisuutta. Haluan hänen tuntevan iloa, jotta voimme yhdessä oppia olemaan haavoittuvaisia.

Itkemme yhdessä ja kohtaamme pelon ja surun. Haluan poistaa lapseni kivun, mutta sen sijaan istun hänen vieressään ja opetan häntä tuntemaan sen.

Nauramme, laulamme ja tanssimme. Meillä on aina lupa olla toistemme seurassa juuri sellaisia kuin olemme.

Mitä tahansa tapahtuukin, lapsi kuuluu aina tänne.

En opeta tai rakasta tai näytä hänelle mitään täydellisesti, mutta anna hänen nähdä minut ja pidän aina pyhänä sitä että saan nähdä hänet. Todella, syvästi nähdä hänet.

Se keitä olemme ja miten suhtauduumme maailmaan ennustaa paljon tarkemmin, miten lapsemme pärjäävät elämässä, kuin se mitä tiedämme lastenkasvatuksesta.

 

Brene Brownin koko ohjelmajulistus: www.brenebrown.com

Sinulla on oikeus saada arvokasta ja kunnioittavaa kohtelua

Riittämättömyyden, arvottomuuden ja hyväksymättömyyden tunteet heikentävät oman elämän arkeen, ajankäyttöön  ja sosiaalisiin suhteisiin liittyviä taitoja. Yksi keskeinen opeteltavissa olevista elämänhallinnan tunnetta  ja kokonaisvaltaista  hyvinvointia vahvistavista taidoista on jämäkkyys. 

Jämäkkyys on asenne tai tapa toimia tilanteissa, joissa pitää ilmaista tunteita, pyytää jotakin tai kieltäytyä jostakin. Voidakseen olla jämäkkä täytyy tuntea itsensä, kunnioittaa itseä /muita ja omia /toisten tarpeita.

Alistuvasti käyttäytyvä ihminen antaa myöten muiden mieltymyksille sivuuttaen omat oikeutensa ja tarpeensa. Hän tuntee syyllisyyttä kun yrittää pyytää jotakin, eikä ole varma onko hänellä oikeutta ilmaista tarpeitaan. Hänellä on myös liiallinen into miellyttää muita.

Aggressiivisesti käyttäytyvä ihminen ei piittaa muiden oikeuksista tai tunteista vaan pyrkii saavuttamaan haluamansa pakkokeinoin tai uhkailuin. Aggressiivinen käyttäytyminen synnyttää vihamielisyyttä ja ristiriitoja, saa muut ihmiset puolustuskannalle.

Jämäkkä ihminen pyytää mitä haluaa hyökkäämättä, manipuloimatta, vaatimatta tai määräilemättä. Hän kertoo tunteistaan ja tarpeistaan rehellisesti ja suoraan ottaen muut huomioon. Jämäkkyyttä harjoittava ihminen pitää puolensa ja puolustaa oikeuksiaan pyytelemättä anteeksi, syyllisyyttä tuntematta ja ottaa itse vastuun omien tarpeiden täyttymisestä.

Jämäkkyys on aktiivista ja vastuullista otetta omaan elämään ja omista rajoista huolehtimista. Jämäkästi käyttäytyvä ihminen ei toimi sen perusteella mitä olettaa muiden häneltä odottavan tai ajattele toisen puolesta.

Ohessa omien oikeuksien luettelo (Bourne 1999), listalla luetelluista asioista voi olla apua omia jämäkkyystaitoja harjoitellessa/vahvistaessa. Ehkä listalla on jokin sinulle erityinen kohta, jota haluat työstää.

1. Minulla on oikeus vastata kieltävästi pyyntöihin tai vaatimuksiin, joita en voi täyttää.
2. Minulla on oikeus ilmaista sekä kielteisiä että myönteisiä tunteitani.
3. Minulla on oikeus muuttaa mieleni.
4. Minulla on oikeus tehdä virheitä ja olla epätäydellinen.
5. Minulla on oikeus toimia omien arvojeni ja moraalikäsitysteni mukaan.
6. Minulla on oikeus päättää omien asioideni tärkeysjärjestyksestä.
7. Minulla on oikeus odottaa muilta rehellisyyttä.
8. Minulla on oikeus sanoa: "En tiedä".
9. Minulla on oikeus olla selittelemättä tai puolustelematta käytöstäni.
10. Minulla on oikeus olla sekaantumatta muiden asioihin.
11. Minulla on oikeus kaivata omaa aikaa tai tilaa.
12. Minulla on oikeus saada ystäviä ja viihtyä ihmisten seurassa.
13. Minulla on oikeus muuttua ja kasvaa.
14. Minulla on oikeus siihen, että muut kunnioittavat ja ottavat huomioon tarpeitani ja toiveitani.
15. Minulla on oikeus saada arvokasta ja kunnioittavaa kohtelua.
16. Minulla on oikeus olla onnellinen.

Yllä luetellut oikeudet eivät ole absoluuttisesti tosia joka tilanteessa, kyse on pohdittavista ja arvioitavista asioista ja tasapainon löytymisestä eri näkökantojen välillä.

Mikäli tunnistit käyttäytyväsi toisinaan jämäkkyyttä edellyttävissä tilanteissa epätarkoituksenmukaisella tavalla saattaa  ”OVERdo OVERwork OVERgive.." – kirjoitus lisätä itseymmärrystäsi  laajemminkin.  

http://elamanarvoinen.blogspot.fi/2015/10/overdo-overwork-overgive.html 

Hyvää viikonloppua!

Mitä mietit?

Ajatukset ovat sisäistä puhetta, lauseita joita kerromme itsellemme. Toisinaan sisäinen puhe voi olla haitallista, kriittistä ja turhaa. Monet hankalat tilanteet ja tunnereaktiot tai tapahtumasarjat saavat alkunsa haitallisen ajattelun avulla. Miellämme helposti ajatuksemme tosiasioiksi, vaikka ajatukset eivät aina kuitenkaan ole totta. Tilanteet jotka ihminen kokee häpeällisiksi aktivoituvat toisinaan epätarkoituksenmukaisista ja automaattisista ajatuksista.

Haitallisia ja epätarkoituksenmukaisia ajattelutapoja kutsutaan ajatusvääristymiksi. Ajatusvääristymät ovat useimmiten mahdollista jäljittää syvemmällä piileviin uskomuksiin tai olettamuksiin itsestä, muista ihmisistä tai maailmasta yleensä. Näillä haitallisilla perususkomuksilla on yleensä pitkä kehityshistoria ja ne voivat tuntua "todelta” ennen kuin alamme tutkia sitä, mitkä seikat puhuvat niiden puolesta ja mitkä niitä vastaan. 

Häpeän tunteen taustalla on usein ajatusvääristymiä, jotka sumentavat ihmisen järkevää puolta. Ohessa joitakin häpeää provosoivia ajatusvääristymiä- ajattelutapoja, jotka lähemmin tarkasteltuina eivät välttämättä pidä paikkaansa.

Mustavalkoajattelu, oma itse ja asiat nähdään vain ääripäiden kautta, joko - tai:  

”joko onnistun tehtävässäni täydellisesti tai olen tyhmä”, ” joko hän palvoo minua tai hän vihaa minua”

Väärät yleistykset:

”aina minä mokaan kaiken”, ”miksi olen aina tällainen”

Aivoluteilu eli toisen ajatusten lukeminen (toisen ilmeet, eleet, pienet vihjeet):

”hän ei välitä minusta”, ”nyt hän ajattelee että olen tyhmä”

Henkilökohtaistaminen eli ajatus että toisen käyttäytyminen liittyy omaan itseen - ympäristöä tulkitaan ikään kuin kaikki pyörisi oman itsen ympärillä

”tietenkään hän ei vastaa puhelimeen kun minä soitan”, ”aina se kassajono on hitain jonka minä valitsen”

Pitäisi-tyrannia, ihmisellä on paljon asioita, joita ”on pakko” tehdä:

”minun pitäisi levätä, mutta en voi, kun kaikki nämä asiat on pakko hoitaa”, ”minun täytyy osata nämä ja nämä asiat siihen mennessä”.

Emotionaalinen päättely, ihminen tekee johtopäätöksiä tunteista käsin:

”tunnen itseni typeräksi, joten minun täytyy olla typerä”, ”tunnen itseni kelpaamattomaksi, joten minun täytyy olla kelpaamaton”

Mielivaltaiset johtopäätökset, johtopäätöksiä tehdään pienistä vihjeistä käsin (samaa sukua aivoluteilulle):

”tiedän, että olet vihainen, kun katsot noin”, ”nyt hän haukottelee, olen hänen mielestään ikävystyttävä”

Positiivisen poissulkeminen, ”kyllä- mutta”,  ihminen kertoo itselle ettei positiivisia kokemuksia, hyviä suorituksia oteta huomioon, kielteiset kokemukset ovat enemmän totta. Ajattelutapa liittyy vertailevaan ajatteluun, jonka avulla oma suoritus käännetään itselle epäedulliseen valoon vertailemalla sitä muiden suorituksiin:   

”kuka tahansa onnistuu joskus”, ”kyllä se meni ihan hyvin, mutta vielä paremmin olisi mennyt, jos…”

Ihminen voi siis ajattelemalla ajatella itsensä häpeän tunteisiin, paniikkiin tai epätoivon partaalle. Tutkimalla omia haitallisia ajattelutapoja on mahdollista oppia huomaamaan milloin ne aktivoituvat ja tunnistamaan sen, miten omat vääristyneet ajattelutavat vaikuttavat omaan käyttäytymiseen ja tapaan olla. Omia ajatuksia ja uskomuksia voi arvioida ja ehkä muuntaa niitä neutraalimmiksi kysymällä itseltä:

1) onko se totta /onko se aina totta, mikä siitä on todisteena?

2) auttaako se sinua saavuttamaan tavoitteesi/edistääkö ajattelutapa hyvinvointiasi, voiko asiasta ajatella toisin?

3) mitä sitten jos se on totta, mikä on kaikkein pahinta mitä voisi tapahtua?

Ihmisen oikeus tuntea syyllisyyttä

Syyllisyys voidaan ymmärtää häpeän tunteena, joka liittyy omaan käyttäytymiseen tai toimintaan. Yleisemmin syyllisyys käsitetään tunteena, joka kohdistuu vääriin tai pahoihin tekoihin ja tekoihin liittyvä syyllisyys voi laajeta häpeäksi. Häpeän ja syyllisyyden tunteet liittyvät näin ollen läheisesti toisiinsa. 

Äärimmäisinä ja kokonaisvaltaisina syyllisyyden tunteet eivät toimi tarkoituksenmukaisesti moraalisina ja eettisinä oppaina, vaan niistä voi muodostua olotila joka kurjistaa ihmisen elämää. Syyllisyys voi äärimmäisenä olla jatkuvaa ja sellaista ettei ihminen usko minkään rangaistuksen tai hyvityksen olevan riittävä. Itselle anteeksi antaminen tai myötätunnon kokeminen itseä kohtaan eivät tällöin tunnu mahdolliselta. 

Syyllisyyden tunteiden tutkiminen on hyvä aloittaa arvioimalla mahdollisimman objektiivisesti tilanteita joihin syyllisyyden tunteet liittyvät - melko usein ihmiset yliarvioivat vaikutusmahdollisuutensa syyllisyyttä herättävissä tilanteissa. Mitkä vaikutusmahdollisuutesi tosiasiassa ovat /olivat? Onko / oliko sinulla tilanteessa vapautta valita toisin?

Entä minkä tiedon ja ymmärryksen varassa teit ratkaisusi? 

Jälkiviisaus on viisautta jota tapahtumahetkellä ei ole ollut käytettävissä  

Toisinaan jumittavat syyllisyyden tunteet saattavat suojata ihmistä vielä tuskallisimmilta - esimerkiksi häpeän tunteilta. Syyttämällä itseä (tai toisia..) on ihmisen kaikki huomio keskittynyt syyllisyyteen (tai itse koettuun vääryyteen..) - syyllisyydestä (syyttämisestä) luopuminen edellyttäisi elämässä eteenpäin menemistä, vastuun ottamista ja mahdollisesti häpeän paljastumista. 

Logoterapeuttisen filosofian mukaan meillä on oikeus tuntea syyllisyyttä. Tätä oikeuttaan käyttämällä ihmisen on mahdollista tuntea oikeaa syyllisyyttä  ja ottaa vastuu korjaamalla vahingot, hyvittämällä (katuminen on henkistä hyvittämistä) ja opiksi ottamalla.   

Syyllisyyden häpeältä suojaavaa tehtävää on tärkeä kunnioittaa, mutta kun paljastus tapahtuu menettää se merkityksensä.