Häpeä aiheuttaa jatkuvaa taistelua hyväksytyksi tulemisen
tunteen saavuttamiseksi. Häpeä saa ihmisen vihaamaan kehoaan, pelkäämään
torjuntaa, estämään heittäytymistä, peittelemään, vetäytymään, hyökkäämään, pelkäämään
toisten arvostelua. Arvostelulle herkkiä alueita ovat esimerkiksi ulkonäkö,
vanhemmuus, oma osaaminen ja pätevyys, onnistumiset, aikaansaannokset. Toisinaan
oma huomio voi kiinnittyä niin vahvasti siihen mitä muut ihmiset itsestä
ajattelevat, että ihminen ikään kuin menettää itsensä yrittäessään täyttää toisten
(sekä omat) odotukset.
Ihmisaivot ovat herkät toisten mielipiteille ja tunteille. Toisinaan
liiankin herkät. Ihmisen välittäessä liikaa arvostelijoiden käsityksistä voi se
johtaa tarpeeseen antaa itsestä vaikutelmaa lahjakkaana, pätevänä, osaavana,
ahkerana, asiat hallitsevana. Tämän kaltaiseen esittämiseen liittyy inhimillinen
pyrkimys vakuuttaa toiset omasta kelpaavuudesta ja arvosta, siitä että on
samanveroinen suhteessa toisiin.
Toisten ihmisten mielipiteille ja käsityksille herkästi reagoimiseen
liittyy usein myös taipumus jatkuvaan vertailemiseen. Itsen jatkuva
vertaileminen toisiin voi johtaa siihen, että ihminen ei koskaan ole
tyytyväinen itseensä ja elämäänsä - aina on parannettavaa. Jatkuva vertaaminen kohdistuu tyypillisesti
itseä lahjakkaampiin, menestyneempiin, kauniimpiin toisiin, jolloin se
vahvistaa vertaajan riittämättömyyden ja häpeän tunteita, ruokkien myös
kateuden tunnetta. Toisen ihmisen paremmuus (usein kuvitelma toisen
paremmuudesta, hyvyydestä, suuruudesta..) nakertaa jatkuvaa vertailua
toteuttavan itsearvostusta ja omanarvontuntoa.
Jatkuvaa vertailu ei siis useinkaan kohdistu tasapuolisesti erilaisesti
onnistuneisiin/onnekkaisiin toisiin, vaan henkilöihin jotka vertailevan oman
näkemyksen mukaan ovat erityisen onnistuneita/onnekkaita. Tällä tavoin epäreilusti
vertaaminen johtaakin varsin usein lamaannuttaviin epäonnistumisen ja
arvottomuuden tunteisiin vahvistaen itsekriittistä sisäistä puhetta.
Vastalääkkeenä jatkuvasta vertailusta aiheutuville häpeän ja
kateuden tunteille sekä itsekriittiselle sisäiselle puheelle on opetella
hyväksymään omat rajoitukset, oma itse, oma elämä juuri sellaisena kuin ne
tässä hetkessä, juuri nyt ovat. Ei sitten /jos / mutta / ehkä / kun.. vaan Nyt.
