perjantai 30. lokakuuta 2015

Sinulla on oikeus saada arvokasta ja kunnioittavaa kohtelua

Riittämättömyyden, arvottomuuden ja hyväksymättömyyden tunteet heikentävät oman elämän arkeen, ajankäyttöön  ja sosiaalisiin suhteisiin liittyviä taitoja. Yksi keskeinen opeteltavissa olevista elämänhallinnan tunnetta  ja kokonaisvaltaista  hyvinvointia vahvistavista taidoista on jämäkkyys. 

Jämäkkyys on asenne tai tapa toimia tilanteissa, joissa pitää ilmaista tunteita, pyytää jotakin tai kieltäytyä jostakin. Voidakseen olla jämäkkä täytyy tuntea itsensä, kunnioittaa itseä /muita ja omia /toisten tarpeita.

Alistuvasti käyttäytyvä ihminen antaa myöten muiden mieltymyksille sivuuttaen omat oikeutensa ja tarpeensa. Hän tuntee syyllisyyttä kun yrittää pyytää jotakin, eikä ole varma onko hänellä oikeutta ilmaista tarpeitaan. Hänellä on myös liiallinen into miellyttää muita.

Aggressiivisesti käyttäytyvä ihminen ei piittaa muiden oikeuksista tai tunteista vaan pyrkii saavuttamaan haluamansa pakkokeinoin tai uhkailuin. Aggressiivinen käyttäytyminen synnyttää vihamielisyyttä ja ristiriitoja, saa muut ihmiset puolustuskannalle.

Jämäkkä ihminen pyytää mitä haluaa hyökkäämättä, manipuloimatta, vaatimatta tai määräilemättä. Hän kertoo tunteistaan ja tarpeistaan rehellisesti ja suoraan ottaen muut huomioon. Jämäkkyyttä harjoittava ihminen pitää puolensa ja puolustaa oikeuksiaan pyytelemättä anteeksi, syyllisyyttä tuntematta ja ottaa itse vastuun omien tarpeiden täyttymisestä.

Jämäkkyys on aktiivista ja vastuullista otetta omaan elämään ja omista rajoista huolehtimista. Jämäkästi käyttäytyvä ihminen ei toimi sen perusteella mitä olettaa muiden häneltä odottavan tai ajattele toisen puolesta.

Ohessa omien oikeuksien luettelo (Bourne 1999), listalla luetelluista asioista voi olla apua omia jämäkkyystaitoja harjoitellessa/vahvistaessa. Ehkä listalla on jokin sinulle erityinen kohta, jota haluat työstää.

1. Minulla on oikeus vastata kieltävästi pyyntöihin tai vaatimuksiin, joita en voi täyttää.
2. Minulla on oikeus ilmaista sekä kielteisiä että myönteisiä tunteitani.
3. Minulla on oikeus muuttaa mieleni.
4. Minulla on oikeus tehdä virheitä ja olla epätäydellinen.
5. Minulla on oikeus toimia omien arvojeni ja moraalikäsitysteni mukaan.
6. Minulla on oikeus päättää omien asioideni tärkeysjärjestyksestä.
7. Minulla on oikeus odottaa muilta rehellisyyttä.
8. Minulla on oikeus sanoa: "En tiedä".
9. Minulla on oikeus olla selittelemättä tai puolustelematta käytöstäni.
10. Minulla on oikeus olla sekaantumatta muiden asioihin.
11. Minulla on oikeus kaivata omaa aikaa tai tilaa.
12. Minulla on oikeus saada ystäviä ja viihtyä ihmisten seurassa.
13. Minulla on oikeus muuttua ja kasvaa.
14. Minulla on oikeus siihen, että muut kunnioittavat ja ottavat huomioon tarpeitani ja toiveitani.
15. Minulla on oikeus saada arvokasta ja kunnioittavaa kohtelua.
16. Minulla on oikeus olla onnellinen.

Yllä luetellut oikeudet eivät ole absoluuttisesti tosia joka tilanteessa, kyse on pohdittavista ja arvioitavista asioista ja tasapainon löytymisestä eri näkökantojen välillä.

Mikäli tunnistit käyttäytyväsi toisinaan jämäkkyyttä edellyttävissä tilanteissa epätarkoituksenmukaisella tavalla saattaa  ”OVERdo OVERwork OVERgive.." – kirjoitus lisätä itseymmärrystäsi  laajemminkin.  


Hyvää viikonloppua!


torstai 22. lokakuuta 2015

Mitä mietit?

Ajatukset ovat sisäistä puhetta, lauseita joita kerromme itsellemme. Toisinaan sisäinen puhe voi olla haitallista, kriittistä ja turhaa. Monet hankalat tilanteet ja tunnereaktiot tai tapahtumasarjat saavat alkunsa haitallisen ajattelun avulla. Miellämme helposti ajatuksemme tosiasioiksi, vaikka ajatukset eivät aina kuitenkaan ole totta. Tilanteet jotka ihminen kokee häpeällisiksi aktivoituvat toisinaan epätarkoituksenmukaisista ja automaattisista ajatuksista.

Haitallisia ja epätarkoituksenmukaisia ajattelutapoja kutsutaan ajatusvääristymiksi. Ajatusvääristymät ovat useimmiten mahdollista jäljittää syvemmällä piileviin uskomuksiin tai olettamuksiin itsestä, muista ihmisistä tai maailmasta yleensä. Näillä haitallisilla perususkomuksilla on yleensä pitkä kehityshistoria ja ne voivat tuntua "todelta” ennen kuin alamme tutkia sitä, mitkä seikat puhuvat niiden puolesta ja mitkä niitä vastaan. 

Häpeän tunteen taustalla on usein ajatusvääristymiä, jotka sumentavat ihmisen järkevää puolta. Ohessa joitakin häpeää provosoivia ajatusvääristymiä- ajattelutapoja, jotka lähemmin tarkasteltuina eivät välttämättä pidä paikkaansa.

Mustavalkoajattelu, oma itse ja asiat nähdään vain ääripäiden kautta, joko - tai:  
”joko onnistun tehtävässäni täydellisesti tai olen tyhmä”, ” joko hän palvoo minua tai hän vihaa minua”

Väärät yleistykset:
”aina minä mokaan kaiken”, ”miksi olen aina tällainen”

Aivoluteilu eli toisen ajatusten lukeminen (toisen ilmeet, eleet, pienet vihjeet):
”hän ei välitä minusta”, ”nyt hän ajattelee että olen tyhmä”

Henkilökohtaistaminen eli ajatus että toisen käyttäytyminen liittyy omaan itseen - ympäristöä tulkitaan ikään kuin kaikki pyörisi oman itsen ympärillä
”tietenkään hän ei vastaa puhelimeen kun minä soitan”, ”aina se kassajono on hitain jonka minä valitsen”

Pitäisi-tyrannia, ihmisellä on paljon asioita, joita ”on pakko” tehdä:
”minun pitäisi levätä, mutta en voi, kun kaikki nämä asiat on pakko hoitaa”, ”minun täytyy osata nämä ja nämä asiat siihen mennessä”.

Emotionaalinen päättely, ihminen tekee johtopäätöksiä tunteista käsin:
”tunnen itseni typeräksi, joten minun täytyy olla typerä”, ”tunnen itseni kelpaamattomaksi, joten minun täytyy olla kelpaamaton”

Mielivaltaiset johtopäätökset, johtopäätöksiä tehdään pienistä vihjeistä käsin (samaa sukua aivoluteilulle):
”tiedän, että olet vihainen, kun katsot noin”, ”nyt hän haukottelee, olen hänen mielestään ikävystyttävä”

Positiivisen poissulkeminen, ”kyllä- mutta”,  ihminen kertoo itselle ettei positiivisia kokemuksia, hyviä suorituksia oteta huomioon, kielteiset kokemukset ovat enemmän totta. Ajattelutapa liittyy vertailevaan ajatteluun, jonka avulla oma suoritus käännetään itselle epäedulliseen valoon vertailemalla sitä muiden suorituksiin:   
”kuka tahansa onnistuu joskus”, ”kyllä se meni ihan hyvin, mutta vielä paremmin olisi mennyt, jos…”

Ihminen voi siis ajattelemalla ajatella itsensä häpeän tunteisiin, paniikkiin tai epätoivon partaalle. Tutkimalla omia haitallisia ajattelutapoja on mahdollista oppia huomaamaan milloin ne aktivoituvat ja tunnistamaan sen, miten omat vääristyneet ajattelutavat vaikuttavat omaan käyttäytymiseen ja tapaan olla. Omia ajatuksia ja uskomuksia voi arvioida ja ehkä muuntaa niitä neutraalimmiksi kysymällä itseltä:

1) onko se totta /onko se aina totta, mikä siitä on todisteena?
2) auttaako se sinua saavuttamaan tavoitteesi/edistääkö ajattelutapa hyvinvointiasi, voiko asiasta ajatella toisin?

3) mitä sitten jos se on totta, mikä on kaikkein pahinta mitä voisi tapahtua?


torstai 15. lokakuuta 2015

Ihmisen oikeus tuntea syyllisyyttä



Syyllisyys voidaan ymmärtää häpeän tunteena, joka liittyy omaan käyttäytymiseen tai toimintaan. Yleisemmin syyllisyys käsitetään tunteena, joka kohdistuu vääriin tai pahoihin tekoihin ja tekoihin liittyvä syyllisyys voi laajeta häpeäksi. Häpeän ja syyllisyyden tunteet liittyvät näin ollen läheisesti toisiinsa. 

Äärimmäisinä ja kokonaisvaltaisina syyllisyyden tunteet eivät toimi tarkoituksenmukaisesti moraalisina ja eettisinä oppaina, vaan niistä voi muodostua olotila joka kurjistaa ihmisen elämää. Syyllisyys voi äärimmäisenä olla jatkuvaa ja sellaista ettei ihminen usko minkään rangaistuksen tai hyvityksen olevan riittävä. Itselle anteeksi antaminen tai myötätunnon kokeminen itseä kohtaan eivät tällöin tunnu mahdolliselta. 

Syyllisyyden tunteiden tutkiminen on hyvä aloittaa arvioimalla mahdollisimman objektiivisesti tilanteita joihin syyllisyyden tunteet liittyvät - melko usein ihmiset yliarvioivat vaikutusmahdollisuutensa syyllisyyttä herättävissä tilanteissa. Mitkä vaikutusmahdollisuutesi tosiasiassa ovat /olivat? Onko / oliko sinulla tilanteessa vapautta valita toisin?
Entä minkä tiedon ja ymmärryksen varassa teit ratkaisusi? 
Jälkiviisaus on viisautta jota tapahtumahetkellä ei ole ollut käytettävissä  

Toisinaan jumittavat syyllisyyden tunteet saattavat suojata ihmistä vielä tuskallisimmilta - esimerkiksi häpeän tunteilta. Syyttämällä itseä (tai toisia..) on ihmisen kaikki huomio keskittynyt syyllisyyteen (tai itse koettuun vääryyteen..) - syyllisyydestä (syyttämisestä) luopuminen edellyttäisi elämässä eteenpäin menemistä, vastuun ottamista ja mahdollisesti häpeän paljastumista. 

Logoterapeuttisen filosofian mukaan meillä on oikeus tuntea syyllisyyttä. Tätä oikeuttaan käyttämällä ihmisen on mahdollista tuntea oikeaa syyllisyyttä  ja ottaa vastuu korjaamalla vahingot, hyvittämällä (katuminen on henkistä hyvittämistä) ja opiksi ottamalla.   

Syyllisyyden häpeältä suojaavaa tehtävää on tärkeä kunnioittaa, mutta kun paljastus tapahtuu menettää se merkityksensä.


                                               


lauantai 3. lokakuuta 2015

”OVERdo OVERwork OVERgive.."

Häpeän tunne on yksi kaikkein tuskallisimmista tunteista. Siihen liittyy epäonnistumisen, arvottomuuden ja kyvyttömyyden tunteita. Häpeän tunteen lamaannuttama ihminen hämmentyy, jähmettyy eikä kykene siinä hetkessä ajattelemaan selkeästi. Häpeän tilassa ihmisen kokemukset omasta huonommuudesta ja arvottomuudesta korostuvat ja hän on vakuuttunut siitä, että toiset ihmiset tietävät /näkevät millainen  ihminen ”oikeasti ” on.. arvoton, huono ja kelpaamaton. 

Häpeävä ihminen tarkastelee itseään muiden näkökulmasta ennakko-odotuksella, että muut näkevät hänet huonona, kyvyttömänä, tyhmänä. Toisinaan häpeä saattaa myös aktivoitua pelkästään häpeällisistä mielikuvista siitä, että joku saattaisi arvostella ja arvioida häntä ja todeta hänet huonoksi. Ihminen ei välttämättä ymmärrä yhdistää omaa arvottomuuden tunnettaan siihen, että hän automaattisesti odottaa muiden arvostelevan - hän on ainoastaan tietoinen omasta epämääräisestä pelostaan tai riittämättömyyden tunteestaan. 

On luonnollista että ihminen kehittää strategioita häpeän tunteen kestämiseksi tai sen välttämiseksi. Nathansonin (1992) mukaan ihminen reagoi ja käyttäytyy käsittelemättömän häpeän tunteen aktivoiduttua neljällä varsin selvästi erottuvalla tavalla, jotka ovat: 


eristäytyminen (withdrawal) 
hyökkääminen muita vastaan (attack other)
sisäisten kokemusten välttäminen (avoidance) 
hyökkääminen itseä vastaan (attack self).  



Muista ihmisistä etääntyminen / eristäytyminen
Tässä käsikirjoituksessa ihminen hyväksyy häpeän ”olen arvoton”-viestin totena, hän eristäytyy ja piiloutuu.  Ihmisellä on vaivautunut olo ja halu paeta toisten seurassa, sillä toisiin ihmisiin liittyy kuvitelmia heidän kielteisistä reaktioistaan, mielipiteistään suhteessa itseen. Pyrkimyksenä on olla altistumatta uusille häpeällisille tilanteille. Ihminen eristäytyy muista ihmisistä ja tilanteista vältelläkseen häpeän tunteita.  

Hyökkääminen muita vastaan
Tässä käsikirjoituksessa ihmisellä on negatiivisa ajatuksia toisista, ”minä en ole ongelma, muut ovat”. Vihamielisyys suunnataan tässä strategiassa muihin ihmisiin heitä loukkaamalla, halveksimalla, nolostuttamalla.  Häpäisemällä, syyttämällä ja vihaamalla toista omat häpeän tunteet suunnataan itsestä poispäin, häpeää tuottavan tilanteen aiheuttajaan esimerkiksi tilanteissa joissa ihminen kokee tulleensa torjutuksi. Hyökkäämällä muita vastaan ihminen kohentaa omaa minäkuvaansa, saa oman häpeän tunteen väistymään ja tuntemaan itsensä paremmaksi, vahvemmaksi ja vaikutusvaltaiseksi.

Sisäisten kokemusten välttäminen
Tässä käsikirjoituksessa ihminen pyrkii välttämään hankalia ajatuksia tai tunteita, jotka synnyttävät häpeää. Ihminen ei välttämättä ole tietoinen häpeän kokemuksestaan, ei tunnista sitä tai kieltää sen ja pyrkii siten kiinnittämään oman ja muiden huomion muualle. Tavoitteena on tuntea niin vähän häpeää kuin mahdollista tai osoittaa ettei tunne häpeää.
Sisäisten kokemusten välttäminen voi näyttäytyä esimerkiksi jännityshakuisena elämäntapana, addiktioina, häpeämättömänä käyttäytymisenä. Sisäisten kokemusten välttämiseen liittyy toisinaan myös tarvetta korostaa omia saavutuksia, painottaa toisilta saatuja kehuja ja ottaa valikoiden vastaan rakentavaa palautetta- ohittaen kaiken sen mikä voisi muistuttaa ihmistä tämän epätäydellisyydestä.   

Hyökkääminen itseä vastaan
Tässä käsikirjoituksessa ihminen pitää omaa riittämättömyyttä, tyhmyyttä ja kelpaamattomuutta tosiasioina mistä seuraa itseinhoa, vihaa itseä kohtaan. Ihmisellä on korostunut tietoisuus kaikesta siitä mitä joskus on tehnyt väärin, omista puutteista ja kielteisistä luonteenpiirteistä.
Tähän käsikirjoitukseen sisältyy itsekritiikkiä, jonka tarkoituksena on pakottaa itse paremmaksi, jopa täydelliseksi estäen siten häpeän tunteen aktivoitumisen. Tapa jolla ihminen suhtautuu itseen on kriittistä ja arvostelevaa –  sekä sisäisen puheen tasolla että tavassa jolla hän puhuu itsestään toisille.
Hyökkääminen itseä vastaan voi näyttäytyä myös siten, että ihminen hakeutuu itseä nöyryyttäviin, alentaviin tai alistaviin ihmissuhteisiin. Tämän kaltaiset ihmissuhteet ovat usein ihmiselle emotionaalisesti haavoittavia. Toisaalta ne lievittävät mahdollisesta eristäytymisestä aiheutuvaa yksinäisyyttä.
 
Yllä mainitut häpeän käsikirjoitukset ovat reagointi- ja käyttäytymistapoja, joilla ihminen pyrkii selviytymään häpeän tunteen kanssa. Huomion kiinnittäminen omiin välttämisstrategioihin ja niihin liittyviin käyttäytymismalleihin on tärkeä alku havaintojen, ajatusten ja tunteiden muokkaamiseksi sen suuntaisesti että häpeän rakentava käsitteleminen mahdollistuu.