Ajatukset ovat sisäistä puhetta,
lauseita joita kerromme itsellemme. Toisinaan sisäinen puhe voi olla haitallista,
kriittistä ja turhaa. Monet hankalat tilanteet ja tunnereaktiot tai
tapahtumasarjat saavat alkunsa haitallisen ajattelun avulla. Miellämme helposti
ajatuksemme tosiasioiksi, vaikka ajatukset eivät aina kuitenkaan ole totta. Tilanteet
jotka ihminen kokee häpeällisiksi aktivoituvat toisinaan epätarkoituksenmukaisista
ja automaattisista ajatuksista.
Haitallisia ja epätarkoituksenmukaisia ajattelutapoja kutsutaan ajatusvääristymiksi.
Ajatusvääristymät ovat useimmiten mahdollista jäljittää syvemmällä piileviin uskomuksiin
tai olettamuksiin itsestä, muista ihmisistä tai maailmasta yleensä. Näillä
haitallisilla perususkomuksilla on yleensä pitkä kehityshistoria ja ne voivat
tuntua "todelta” ennen kuin alamme tutkia sitä, mitkä seikat puhuvat niiden
puolesta ja mitkä niitä vastaan.
Häpeän tunteen taustalla on usein ajatusvääristymiä, jotka sumentavat ihmisen
järkevää puolta. Ohessa joitakin häpeää provosoivia ajatusvääristymiä- ajattelutapoja,
jotka lähemmin tarkasteltuina eivät välttämättä pidä paikkaansa.
Mustavalkoajattelu, oma itse ja asiat nähdään vain ääripäiden kautta, joko
- tai:
”joko onnistun tehtävässäni täydellisesti tai olen tyhmä”, ” joko hän
palvoo minua tai hän vihaa minua”
Väärät yleistykset:
”aina minä mokaan kaiken”, ”miksi olen aina tällainen”
Aivoluteilu eli toisen ajatusten lukeminen (toisen ilmeet, eleet, pienet vihjeet):
”hän ei välitä minusta”, ”nyt hän ajattelee että olen tyhmä”
Henkilökohtaistaminen eli ajatus että toisen käyttäytyminen liittyy omaan
itseen - ympäristöä tulkitaan ikään kuin kaikki pyörisi oman itsen ympärillä
”tietenkään hän ei vastaa puhelimeen kun minä soitan”, ”aina se kassajono
on hitain jonka minä valitsen”
Pitäisi-tyrannia, ihmisellä on paljon asioita, joita ”on pakko” tehdä:
”minun pitäisi levätä, mutta en voi, kun kaikki nämä asiat on pakko hoitaa”,
”minun täytyy osata nämä ja nämä asiat siihen mennessä”.
Emotionaalinen päättely, ihminen tekee johtopäätöksiä tunteista käsin:
”tunnen itseni typeräksi, joten minun täytyy olla typerä”, ”tunnen itseni
kelpaamattomaksi, joten minun täytyy olla kelpaamaton”
Mielivaltaiset johtopäätökset, johtopäätöksiä tehdään pienistä vihjeistä käsin
(samaa sukua aivoluteilulle):
”tiedän, että olet vihainen, kun katsot noin”, ”nyt hän haukottelee, olen
hänen mielestään ikävystyttävä”
Positiivisen poissulkeminen, ”kyllä- mutta”, ihminen kertoo itselle ettei positiivisia
kokemuksia, hyviä suorituksia oteta huomioon, kielteiset kokemukset ovat enemmän
totta. Ajattelutapa liittyy vertailevaan ajatteluun, jonka avulla oma suoritus
käännetään itselle epäedulliseen valoon vertailemalla sitä muiden suorituksiin:
”kuka tahansa onnistuu joskus”, ”kyllä se meni ihan hyvin, mutta vielä paremmin
olisi mennyt, jos…”
Ihminen voi siis ajattelemalla ajatella itsensä häpeän tunteisiin, paniikkiin
tai epätoivon partaalle. Tutkimalla omia haitallisia ajattelutapoja on mahdollista oppia
huomaamaan milloin ne aktivoituvat ja tunnistamaan sen, miten omat vääristyneet
ajattelutavat vaikuttavat omaan käyttäytymiseen ja tapaan olla. Omia ajatuksia
ja uskomuksia voi arvioida ja ehkä muuntaa niitä neutraalimmiksi kysymällä
itseltä:
1) onko se totta /onko se aina totta,
mikä siitä on todisteena?
2) auttaako se sinua saavuttamaan
tavoitteesi/edistääkö ajattelutapa hyvinvointiasi, voiko asiasta ajatella toisin?
3) mitä sitten jos se on totta, mikä on kaikkein pahinta mitä voisi tapahtua?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti