Perfektionismin epäterveessä muodossa ei ole kyse hyvään
lopputulokseen pyrkimisestä, terveistä saavutuksista, onnistumisen kokemisesta,
kasvusta tai itsen kehittämistä. Epäterve perfektionismi voi olla hyvin vahingoittavaa
ja altistaa ahdistuneisuushäiriöille, pakko-oireiselle häiriölle,
syömishäiriöille ja masennukselle. Perfektionismin epäterve muoto saattaa
johtaa alisuorittamiseen ja tekemisten viivyttelyyn ihmisen odottaessa hetkeä
jolloin suoriutuu tehtävästä ”oikein” tai täydellisesti.
Haitalliseen perfektionismiin liittyy usein korostunut huoli
omista virheistä sekä epäilyksiä omaan toimintaan liittyen. Siihen voi liittyä
itselle korkeiden normien asettamista ja/tai uskoa että muut asettavat itselle
suuria odotuksia. Perfektionismi voi kohdistua myös toisiin, jolloin henkilö
asettaa toisille liian suuria odotuksia.
Liialliseen perfektionismiin liittyy usein hyväksynnän
hakeminen. Perfektionismi ajaa ihmistä suoriutumaan täydellisesti,
painopisteen ollessa toisissa: ”mitä muut ajattelevat?”. Perfektionistisessä
ajattelussa keskeinen tunne on pelko- pelko epäonnistumisesta, virheiden
tekemisestä, arvostelun kohteeksi joutumisesta. Pelkoa siitä, ettei onnistu
täyttämään itseen kohdistettuja/itse itseensä kohdistamia odotuksia.
Perfektionismin voi mieltää puolustautumisstrategiaksi,
jolla ihminen pyrkii välttämään syyllisyyden, arvostelun tai häpeän tuottamaa
kipua. Strategian taustalla on tuhoisa ajatusjärjestelmä: ”jos näytän
täydelliseltä ja teen kaiken täydellisesti voin välttää tai minimoida häpeän, arvostelun
ja syyllisyyden aiheuttamat kipeät tunteet”. Tuhoisaksi ajatusjärjestelmän
tekee se, että täydellisyys on saavuttamaton tavoite.
Arvostelua ja häpeää kokiessa perfektionistisen
ajatusmaailman omaava ihminen vajoaa syvemmälle pyrkiessään näyttämään juuri
oikeanlaisilta ja tekemään kaikki oikein. Täydellisyyden tavoittelusta saattaa
tulla pakonomaista, mikäli perfektionistista logiikkaa ei tule
kyseenalaistaneeksi. Perfektionisti on
miellyttämisen ja suorittamisen vanki- ”olen sitä mitä saan aikaan ja miten
hyvin sen teen”.
Tyypillistä perfektionismin haitallisessa muodossa on kyvyttömyys
päästä tilanteiden yli asioissa, joissa on osoittautunut epätäydelliseksi sekä sellaisten
tilanteiden välttely, joissa oma epätäydellisyys voisi paljastua. Perfektionismissa on kyse siitä, millaisena ihminen haluaa toisten
näkevän hänet. Ongelmalliseksi tämän tekee se, että toisten havaintoja tai
ajatuksia ei ole mahdollista kontrolloida- ei, vaikka käyttäisi sen
yrittämiseen aikaa ja energiaa miten.
Täydellisyydentavoitteluun liittyviä ”kurissapitostrategioita”
ovat itsemyötätunto, myötätunto sekä häpeänsietokyky – näistä myöhemmin lisää.
