Perhesalaisuudet

Useimmissa perheissä on salaisuuksia- ne voivat olla myönteisiä, mutta useimmiten salaisuudet liittyvät vakaviin tai traumaattisiin asioihin. Vahingolliset perhesalaisuudet voivat liittyä esimerkiksi perheen sisäisiin rooleihin ja liittoumiin, hävettäviksi koettuihin sairauksiin, seksuaaliseen suuntautumiseen, riippuvuushäiriöihin, uskottomuuteen, lapsen syntyperään, psyykkiseen tai fyysiseen väkivaltaan tai syömishäiriöihin.

Perhesalaisuudet vahingoittavat kodin ilmapiiriä ja perheen elämää. Salaisuuden tehtävänä on kieltää ja peittää totuutta- vähitellen todellisuudentajua hämärtäen. Perheen jäsenet oppivat varomaan ahdistavia tai vaarallisia puheenaiheita- lopulta perheen keskinäinen kommunikaatio saattaa kaventua niin, etteivät perheenjäsenet puhu keskenään oikein mistään.

Vahingolliset salaisuudet vaikuttavat heihin, joita salaisuus koskee mutta myös niihin, joille salaisuutta ei ole kerrottu. Vaietut salaisuudet tulevat lähes vääjäämättä näkyviksi tavalla tai toisella. Salaisuudet ulottuvat joskus myös ulkopuolisiin ihmisiin. Ulkopuolinen saattaa aavistaa jotain ja ottaa etäisyyttä pelätessään mitä kaikkea voisi paljastua, ja mihin itse joutuisi mukaan.

Outo lapsuudenkodin ilmapiiri voi tuntua lapsesta normaalilta kun muusta ei ole tietoa. Perhesalaisuudet seuraavat usein aikuisuudessa ihmissuhteisiin ladaten niihin tarpeetonta varovaisuutta ja epäluuloja. Salaisuudet voivat myös vaikeuttaa tunteiden ilmaisua ja heikentää ristiriitojen ratkaisutaitoja- taitoja, jotka opitaan lapsuuden perheessä. Julkisalaisuudet opettavat olemaan puhumatta, valehtelemaan. Julkisalaisuudeksi kutsutaan salaisuutta, jonka kaikki tietävät mutta josta kukaan ei puhu.

Ihminen, jolle jatkuvasti valehdellaan salaisuuden peittämiseksi ei voi lopulta tietää keneen voi luottaa ja ketä uskoa. Hän voi jopa ajatella itse olevansa vainoharhainen, vaikka olisi perheen/yhteisön selvänäköisin. Salaisuuden tietäjät voivat kokea syyllisyyttä koska eivät ole puuttuneet, ottaneet puheeksi tai tehneet mitään- heillä voi olla ”sisäinen varmuus” siitä, että salaisuuden paljastamisesta seuraa jotain kamalaa. Joskus seurauksia voi ollakin- syylliseksi saatetaan leimata se, joka salaisuuden paljastaa.

Salaisuuden paljastaminen helpottaa, mutta ketään ei voi pakottaa kertomaan salaisuuttaan. Jos sinulla itselläsi on salaisuus joka vahingoittaa, vaivaa tai olet kietoutunut salaisuuden verkkoon tavalla tai toisella voit miettiä

Millainen merkitys salaisuudella on itsellesi, kumppanillesi, perheellesi, ystävillesi, työyhteisöllesi? Miten se vaikuttaa suhteissasi?

Mitä tapahtuisi jos kertoisit salaisuudesta?

Ketä haluat suojella, miltä ja miksi?

Lisää aiheesta:

Pari suhteessa – tunne itsesi, uskalla rakastaa, Pruuki- Timoria- Väätäinen ( 2013)

Perhesalaisuudet- vaikenemisesta vapauteen, Sirkku Suontausta –Kyläinpää (2008)

Sisäistetty häpeä

Häpeä sekä tunteena että kokemuksena voi olla niin voimakasta, että se alkaa sitoa ja ohjailla ihmisen elämää. Tämän kaltaista häpeää kutsutaan kirjallisuudessa elämää kahlitsevavaksi tai sisäistetyksi häpeäksi, joka syntyy usein jo varhaisessa lapsuudessa.

Tutkimuksissa on todettu ensimmäisten häpeän ilmausten olevan havaittavissa jo kolmen kuukauden ikäisillä vauvoilla. Vauva lamaantuu, luo katseensa alas ja kääntää kasvonsa poispäin mikäli häntä hoivaava henkilö välttää katsekontaktia tai ei vastaa tämän lähestymispyrkimyksiin. Lapsi häpeää sitä ettei kykene herättämään hyväksymisen halua eikä ymmärtämisen pyrkimystä heissä joiden varassa on. Epäonnistuminen hyväksyvän vastavuoroisuuden odotuksissa synnyttää hylkäämisen ja kelpaamattomuuden tunteita ja lopulta häpeän kokemista – laukaisten häpeää ihmissuhteissa vielä myöhemminkin. 

Merkittävimpiä häpeän synnyn taustalla olevia selityksiä on yllä kuvattu reaktio hyväksyvän vastavuoroisuuden puutteeseen – häpeä on se mielipaha, jota pieni ihminen kokee kun tavoiteltu ja jo toteutuneeksi luultu vastavuoroisuuspyrkimys jää toteutumatta.

Mikäli häpeäkokemukset toistuvat alkaa lapsi kokea itsensä kokonaisuudessaan huonoksi- lapsen minuus voi tällöin rakentua riittämättömyyden, arvottomuuden ja hyväksymättömyyden pohjalle. Vähitellen lapsi alkaa uskomaan, että on huono ihminen jota kukaan ei voi rakastaa sellaisena kuin hän on. Selviytymisstrategiakseen hän saattaa opetella keinoja ansaita rakkautta ja hyväksyntää - usein muuttumalla toisten odotusten mukaiseksi. Tämä ”itsen kätkeminen” ilmentää toivoa: kun luovun itsestäni sellaisena kuin olen saan kenties tärkeät toiset ja heidän hyväksyntänsä säilytettyä. 

Luonnollinen terve häveliäisyys kehittyy turvallisessa kasvuympäristössä. Sellaisessa ilmastossa, jossa lapsella on syvä luottamus- varmuus siitä että tulee hyväksytyksi juuri sellaisena kuin on. Läheisyydessä, jossa muut asiat eivät vie lapselle kuuluva huomiota. 

Turvassa pelon, syyllisyyden ja häpeän tunteilta.

Tervetuloa!

Olet sydämellisesti tervetullut blogini pariin. Tämän blogin kirjoitukset tulevat käsittelemään häpeää. Vaikka häpeä aiheena onkin raskas, toivon sinun jaksavan matkassa ja kiinnostuvan tulevista aiheista, pysähtyvän niiden äärelle, antavan uteliaisuutesi omiin kokemuksiisi herätä ja mahdollisesti oppivan omasta itsestäsi, ainutlaatuisuudestasi lisää.

Toivottavasti tulevat kirjoitukset saattavat yhteen ihmisiä, joita aiheet koskettavat niin, että ne virittävät ihmisiä vuoropuheluun. Ehkä tulemme yhdessä luoneeksi tämän yhteyden välityksellä jotain uutta, sellaista mikä selkiyttää ymmärrystämme ja näkemyksiämme itsestä ja elämästä, muuttaen mahdollisesti tapaa katsoa ja kokea maailmaa. Jokainen kysymys, kommentti, ajatus tai ehkä kokemus on siis erityisen arvokas.

Häpeä on tuskallinen tunne, johon liittyy epäonnistumisen ja kyvyttömyyden tunteita. Häpeä kurjistaa ihmisen lähes kaikkia elämänalueita. Se saa ihmisen piiloutumaan- välttelemään huomion kohteena olemista, avoimuutta ja oman haavoittuvuuden paljastamista. Häpeä voi pahimmillaan olla hyvin kokonaisvaltaista ja tuhoisaa, ihminen voi hävetä jopa pelkkää olemassaoloaan. Häpeään voi liittyä jatkuvaa ja laaja-alaista kokemusta itsestä viallisena ja vajavaisena ihmisenä. Ihmisenä joka ei ansaitse rakkautta.

Ihminen voi hävetä jotain mitä hänelle on tapahtunut. Häpeää saattavat synnyttää myös uskonnolliset tai kulttuuriset uskomukset. Joskus häpeä on perittyä. Perheen vaietut traumaattiset kokemukset, joihin on liittynyt yksinäisyyden, kestämättömyyden, syyllisyyden ja/tai häpeän tunteita siirtyvät tavalla tai toisella epäsuorasti ylisukupolvisesti, mikäli kokemuksia ei ole voitu /haluttu kohdata. Tästä aiheesta kirjoitan myöhemmin lisää.

Häpeä ja syyllisyys sekoitetaan joskus keskenään. Syyllisyydessä on kyse siitä, mitä ihminen tekee ja siihen liittyvät tunteet ovat esimerkiksi rangaistuksen pelko tai katumus, kun taas häpeä liittyy siihen millainen ihminen on. Tekoihin liittyvä syyllisyys voi tosin johtaa itseen kohdistuvaksi häpeäksi. Toisaalta syyllisyys voi myös suojata häpeältä – syyllisyyden tunnoissa tai toisia syyttämällä ei tarvitse kohdata omaa häpeää.

Häpeä saattaa altistaa mielenterveys- ja riippuvuusongelmille. Joskus ihminen voi uuvuttaa itsensä suojatakseen itseä häpeän kokemiselta tai kelpaamattomuuden tunteiltaan. ”Nykyhetken härdelli” tai päihteet toimivat keinona säädellä fysiologisesti jotain, mitä ei välttämättä edes tavoita. Häpeä on varsin vaikea tunnistaa. Sitä ei myöskään aina käsitellä terapiassa riittävästi, vaikka se on olennainen este tervehtymiselle.

Häpeä on pieninä annoksina ja hetkittäin tarpeellinen tunne. Se auttaa sopeutumaan yhteisöihin ja kulttuuriin, tukee ihmisen omatunnon ja moraalin kehittymistä. Häpeä saa ihmisen käyttäytymään hyvin. Luonnollinen, terve häveliäisyys on hyödyllistä ja kielii ihmisen viestijärjestelmän toimivuudesta.

Pyrin jakamaan blogissani sen mitä häpeästä tällä hetkellä ajattelen ja missä itse sen kanssa olen. Vähän jännittyneenä mietin mihin tämä prosessi kanssanne johtaa. Toivon, että saamme tämän aiheen yhteisellä tutkimisella kukin siinä kohdassa missä on- lisää keinoja tunnistaa ja hallita hankalia häpeän värittämiä olotilojamme, siten että ne muuntuvat siedettävimmiksi, asettuvat ja rauhoittuvat. Niin että jotain uutta avautuu.