”Ei se nyt kai niin kamala juttu ollut.."

Häpeä saa ihmisen tuntemaan itsensä mitättömäksi, vialliseksi. Häpeään liittyy pelkoa siitä ettei ole pidetty ja usein kokemusta siitä ettei koskaan ole riittävän hyvä. Häpeän tunteen vallassa ihminen kaipaa varmistusta omasta kelpaavuudestaan ja rakastettavuudestaan tunteen sietämiseksi ja sen ylipääsemiseksi. Häpeän sietokyvyn vahvistumisessa keskeistä on yhteyden muodostaminen, yhteys toiseen – luotettavaan ja myötätuntoon kykenevään ihmiseen.

Myötätuntoinen ihminen ymmärtää toisen ihmisen olosuhteita, käytöstä, näkökulmaa ja kykenee samaistumaan ja jakamaan näihin liittyviä tunnereaktioita. Myötätuntoa kohdatessa tulee ihmiselle kokemus, että tapahtuneista huolimatta olen ok ja hyväksytty.  Turvautuminen myötätuntoon kykenemättömään tai epäluotettavaan ihmiseen voi viedä tilanteen entistä tuskallisemmaksi – yhteyttä ja ymmärrystä vaille jääminen syventää häpeäkokemusta.  

Päinvastoin kuin myötätuntoisessa kohtaamisessa on sympatialla lähestyvä henkilö kykenemätön näkemään ja ymmärtämään toisen maailmaa ja tunnetilaa. Sympaattinen ihminen suhtautuu kuulemaansa järkyttymällä, kauhistelemalla, säälimällä. Hän saattaa vaihtaa puheenaihetta, vähätellä tai mitätöidä häpeää kokevan kokemusta, toisinaan ”nokittamalla” kyseinen kokemus omalla, vielä vähän dramaattisemmalla tapahtumalla. Sympatiaa on myös tarve ja pyrkimys korjata tilannetta tai yritys piristää hankalassa tunnetilassa olevan olotilaa. Sympatia ei ole lohduttavaa, se jättää lohduttoman ihmisen kokemuksineen kovin yksinäiseksi. Häpeän rauhoittuminen edellyttää siitä puhumista, mutta se kehen turvautuu ei ole yhdentekevää. 

Toisinaan häpeä voi olla myös myötätunnon vastaanottamisen esteenä ja johtaa sympatian hakemiseen. Sympatiaa hakeva kaipaa vahvistusta omalle ainutlaatuisuudelleen ja hänellä on tarve kuulla miten raskasta ja epäreilua elämä on. Sympatiaa hakevan kokemus on ” tilanteeni on tuskallisempi kuin kenenkään muun”, ”tässä on kyse paljon ihmeellisemmästä kuin mitä sinä olet kokenut”. Taustalla oleva ajatus siitä, että tilanne on pahempi kuin kenenkään toisen johtaa siihen, että kukaan ei voi ymmärtää. Näin myötätunto ei tavoita sympatiaa hakevaa, eikä yhteyttä ja ymmärrystä muodostu, ja ihminen jää kokemuksensa (ja häpeänsä) kanssa toistuvasti yksin. 

Sympatian hakutaipumuksen /- kierteen voi katkaista kun sen tunnistaa. Sen jälkeen on mahdollista pohtia omia, todellisia tuntemuksia ja sitä mitä oikeasti sillä hetkellä tarvitsee ja kaipaa. Ajan oloon on ehkä mahdollista asettua ja suostua yhteyteen myötätuntoon kykenevän ja siihen halukkaan ihmisen kanssa. Myötätuntoista yhteyttä voi edistää esimerkiksi  ”tuo kuulostaa tärkeältä- kerrotko vähän tarkemmin, auta minua ymmärtämään, mitä voisin tehdä”- kysymyksillä.

Ystävänpäiväterveisin,
Jaana