Häpeä on luonnollinen tunne, kaikki kokevat häpeää. Häpeä ei itsessän ole ongelma, mutta tunnistamattomana, torjuttuna tai liiallisena se aiheuttaa kokijalleen epämääräistä pahaa oloa, pelkotiloja, ahdistusta, tunnetta omasta viallisuudesta. Häpeä on tunteena niin voimakas, että se käynnistää primitiivisen taistele/pakene - jähmety reaktion. Primitiivinen henkiinjäämis- strategia on eloonjäämisen kannalta keskeistä, mutta tarkoituksenmukainen ja rationaalinen toiminta edellyttää harkintaa, joka häpeän lamaannuttavassa tai ylivirittyneessä tilassa varsin usein herpaantuu.
Mikäli ihmisellä on tarve pitää kiinni omasta, virheettömästä käsityksestä itsestään tulee hän automaattisesti turvautuneeksi erinäisiin strategioihin välttääkseen epätäydellisyytensä paljastumisen ja lievittääkseen sen aiheuttamaa kipua. Omien (automaattisten) reagointitapojen tutkiminen voi auttaa tunnistamattoman häpeän jäljille pääsemisessä. Häpeän tunteen tunnistaminen on ensimmäinen askel sen kahleista vapautumiselle.
Selittely, miellyttäminen, toisten syyttäminen, eristäytyminen ja piiloutuminen ovat tyypillisiä häpeän torjuntastrategioita. Tunnistamaton tai torjuttu häpeä saattaa ilmetä jatkuvan kiireen luomisena/kiireenä tai turruttamisena (työ, päihteet, seksi, ruoka, lääkkeet, netti). Aggressiivinen käytös, vaikeneminen, torjuminen, nöyryyttäminen, alistaminen, arvosteleminen - toisen omanarvontunnon ja itseluottamuksen horjuttaminen voivat olla häpeää kokevan strategioita lievittää omaa oloa.
Häpeä paljastaa ja pakottaa hyväksymään itsessä ja omassa elämäntarinassa olevaa epätäydellisyyttä ja haavoittuvuutta. Häpeän tunteen tärkeänä tehtävänä on kertoa se keitä me olemme, mihin kykenemme, mitä jaksamme, mitä tarvitsemme. Tunnistamalla se, millä tavoin itse suojautuu kun olo on mitätön ja loukkaantunut on tärkeää. Tämän jälkeen on mahdollista
opetella reagoimaan häpeään tavalla joka ei pahenna sitä - ja valitsemaan rohkeammin sen mitä itsesi hyväksi siinä tilanteessa voit tehdä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti